Itse asiassa niitä on jo reilu tusina.
Olen löytänyt vintin kätköistä vanhoja Kodin Kuvalehtiä. Luulenpa löytäväni vielä lisääkin. Sitten joskus, jonain vuonna, kun on aikaa penkoa jo kertaalleen esikarsittuja lehtipinoja.
Nykybloggareiden edelläkävijät käyttivät vielä kynää. Ohessa "postailua" 40 vuoden takaa. Tammikuun numero v. 1976. :)
Tämä toinen taas - onkohan KK:n esiäiti? - Ainakin samankaltainen lehti on ollut sisällöltään.
Tulevia sadepäiviä odotellen. :)
Niinhän lehdessä lukee. Kesäkuu oli sateisempi kuin yleensä. Kylmääkin oli. Osa marjasadosta on menetetty.
Ja kellarit tulvivat.
Just joo.
Kas kas. On lehdessä muutakin. Jotain myönteistä. Työttömyysluvut ovat laskusuunnassa. Onnea siis uusille työllisille!
Mökillä päivät menevät joskus sekaisin. Minkäs päivän lehteä luinkaan…
Ja hah. Vuodet kuluvat. Uutiset pysyvät.
Onneksi joskus myös hyvät uutiset toistavat itseään.
Nykyisin päästäkseen pankkisaliin hoitamaan raha-asioitaan, pitää varata aika. Rahankäyttö vaatii siis suunnittelua.
Koska tiesin turhaksi vaatia sisäänpääsyä oven kautta, tyydyin tässä päivänä eräänä seinää raapimaan. Saadakseni niitä suunnitelmallisesti käytettäviä rahavarojani lompakkooni.
Automaatti ilmoitti kylmästi, ettei haluamani summa ole seinästä revittävissä. ET oo tosissas, manasin rakkineelle. Mutta pahahan se on koneen kanssa enempää kinastella, joten pyysin sitten eri summaa.
Pian ohitseni kulki kaksi tiukkailmeistä herraa virkapuvuissaan. Toisella salkku, toinen muuten vaan varjona.
Oon tiennyt, että automaateilla on kameravalvonta. Mutta että ääniohjauskin? Sen verran nopeasti tuli setelitäydennys.
Ja sitten väitetään, ettei pankki enää palvele. :)
Ja tähänkin saatiin taas tuo "Laina" linkki. Kyllä on uskomaton spämmääjä!
Totta. Huomasin kyllä aiemman kommentin, mutta ajattelin jättää omaan arvoonsa. Kyllähän maailmaan sanoja mahtuu. Ja sanojia. Nettimaailman kiusa, spämmit.
Karavaani vei äidin. Mummille jäi muutama virka hoidettavaksi; äiti, mummi, vaari, uimavalvoja, järjestyksenvalvoja, kyökkipiika, ensihoitaja, liikennepoliisi, erotuomari, eläintenhoitaja. Muutamia mainitakseni.
Roolista toiseen vaihto tapahtuu tarvittaessa nanosekunnissa. On tullut harjoiteltua.
Vesileikkien ja erinäisten ulkotoimien jälkeen on aika palata sisälle. EI, EN halua mennä sisälle. EI, ei väsytä YHTÄÄN! EI, EN halua mennä nukkumaan!!!! Pikkulinnut putoilevat puista, kun pienempi pieni ilmaisee tahtoaan.
Lopulta kyökkipiika on päässyt lieden äärelle. Lettuset alkavat paistua.
Rauhan katkaisee korvia vihlova hälytys-hälytys-hälytys! Palovaroitin laukeaa. Mökkikeittiön ilmanvaihto on mitä on.
Oitis kyökkipiiasta palomieheksi ja katonrajaan keikkumaan. Ettei se pienempi pieni heräisi, kun juuri saatiin rahdatuksi Nallekammarin hämärään.
Varoitin vaikenee. Koira sen sijaan ulvoo. Jäätyään kyökkipiian eikäku palomiehen jalkoihin. Tästä kaikesta epäjärjestyksestä närkästyneenä koiravanhus – se kuuro – ilmaisee oman mielipiteensä. Äänekkäästi.
Säikähtäneenä isompi pieni pitelee sydäntään palatessaan legojensa pariin.
Hän, joka ei halunnut mennä nukkumaan eikä ollut YHTÄÄN väsynyt – on syvässä unessa.
Ei se loikka roolista toiseen mennytkään ihan kolhuitta. Kyökkipiian polvea jomottaa monta päivää. Mökkikeittiön tilat on mitä on.
Letut – olivat hyviä. :)
Meillä oli tänään täysin samaa keskustelua. Umpiväsynyt leiriltäpalaaja VAATI saada valvoa kymmeneen asti. Suostuin puoli kymmeneen, onhan kesä ja loma.
Yhdeksältä peiton alta kuului vain tasainen tuhina.
Niinpä. Mitä kiivaammin väittää, ettei väsytä yhtään - Krooooooo-h.
Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.
