Karavaani vei äidin. Mummille jäi muutama virka hoidettavaksi; äiti, mummi, vaari, uimavalvoja, järjestyksenvalvoja, kyökkipiika, ensihoitaja, liikennepoliisi, erotuomari, eläintenhoitaja. Muutamia mainitakseni.

Roolista toiseen vaihto tapahtuu tarvittaessa nanosekunnissa. On tullut harjoiteltua.

Vesileikkien ja erinäisten ulkotoimien jälkeen on aika palata sisälle. EI, EN halua mennä sisälle. EI, ei väsytä YHTÄÄN! EI, EN halua mennä nukkumaan!!!! Pikkulinnut putoilevat puista, kun pienempi pieni ilmaisee tahtoaan.

Lopulta kyökkipiika on päässyt lieden äärelle. Lettuset alkavat paistua.

Rauhan katkaisee korvia vihlova hälytys-hälytys-hälytys! Palovaroitin laukeaa. Mökkikeittiön ilmanvaihto on mitä on.

Oitis kyökkipiiasta palomieheksi ja katonrajaan keikkumaan. Ettei se pienempi pieni heräisi, kun juuri saatiin rahdatuksi Nallekammarin hämärään.

Varoitin vaikenee. Koira sen sijaan ulvoo. Jäätyään kyökkipiian eikäku palomiehen jalkoihin. Tästä kaikesta epäjärjestyksestä närkästyneenä koiravanhus – se kuuro – ilmaisee oman mielipiteensä. Äänekkäästi.

Säikähtäneenä isompi pieni pitelee sydäntään palatessaan legojensa pariin.

Hän, joka ei halunnut mennä nukkumaan eikä ollut YHTÄÄN väsynyt – on syvässä unessa.

Ei se loikka roolista toiseen mennytkään ihan kolhuitta. Kyökkipiian polvea jomottaa monta päivää. Mökkikeittiön tilat on mitä on.

Letut – olivat hyviä. :)