Teiniangstia 2014

***

Moooi!

Muistat sä vielä Ystävänpäivän? Mä muutin silloin tänne samaan luolaan Vanhan kaa. Siis Vanha on tositositosi V-A-N-H-A, jotai  ainaki 14 vuotta, kelaa vähä. Ja mun pitäis niinku olla sen seurana päivisin. Ou nou. Mullahan oli vasta ekat synttärit. Kait.  

Noh, anyway. Lempeä sanoo, etten sovi seuraneidiks vanhukselle. Ett mä oon varmaan ADHD. Onks ne jotai vitamiineij? Kait.

Ku mä herään, pomppaan lattialle ja sitt Lujan kaa mennään jo ulos. Lempeän kaa joutuu välillä säätämään, se ei oo yhtä virkeä aamuisin. 

Mutt Vanha, se nukkuu ja nukkuu ja nukkuu. Kun se vihdoin herää, se huutaa uniluolassa, niin Luja tai Lempeä tietää mennä hakemaan sen. Siis kelaa vähä, se pitää nostaa, siis N-O-S-T-A-A punkasta alas. Toivottavasti musta ei koskaan tuu niin vanhaa.

Noh, anyway. Sitt me niinku hengaillaan vähä ja sitt se Vanha menee taas nukkumaan. Jos se jaksaa hypätä. Siis kelaa vähä, ne joskus nostaa, N-O-S-T-A-A sen sohvalle.

Mä yleensä pomppaan sen eteen, kun se onneton yrittää niinku ponnistaa. Hah. Näkisit sen ilmeen. Se tutisee, siis T-U-T-I-S-E-E siell lattialla ja murisee mulle. Hui, hei mua pelottaa. Varmaan. Hah.

Musta on kiva välillä härnätä Vanhaa. Sillai, ku mä annan hälyn niin kovaa, ett seki kuulee. Nii, se on melkeen kuuro, kelaa, K-U-U-R-O. Se Vanha. Noh, anyway, mä annan haukun, ja saan sen mukaan huutamaan. Noh, sitt Luja ja Lempeä saa hepulin.

Mä hiljenen, mutt Vanha on ku risa patterilelu: ”Nak, nak, nak,…” jatkuu vaan. Eikä se kuule, ku Lempeä karjuu sille. Mä meen sivuun hihittelee. Lopulta Vanhaki hiljenee ja on vähä niinku ”Täh – mitä tapahtui?” Mä käyn silloin tönäsemässä sitä, ett: ”Oot sä vähä tyhmä, hei.”

jatkuu…

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat