114 ikkunaa, niitä koskaan en kai puhtaaksi saa. Laskin ihan itse. Siis lasipintoja, ei ole sentään oikeasti ikkunoita ihan noin paljon. Tässä talossa.

Urakan aloittaminen saa silti puuskuttamaan. Vaikka päätänkin pilkkoa urakkaa; ensin tämä kerros. Sitten yläkerta. Kun taloon vaihdettiin 50-luvun alkuperäisten tilalle uudet ikkunat, kuvittelin, että nythän ikkunoiden pesu on silkkaa huvia. Ei ole.

Tyhjennä ikkunalaudat, työnnä huonekalut pois edestä. Siirrä verhot sivuun, tai oikeastaan ne verhot pitäisi laittaa pesuun ja vaihtaa toiset tilalle. Huoh. Ja missä ne kaikki siivousliinatkin on? Ja se pesuri? Ja lasta? Se, mikä ei jätä viiruja?! Ja imurikin pitää tähän vetää mukaan, että saa puhdasta kerralla. Ja nyt on vuorossa vasta ne uudet, kätevät ikkunat.

Kun pesuvuoroon tulevat kellarin tai kuistin ikkunat, vastassa on vuosikymmeniä vanhat, paikoiltaan nostettavat irtotuplat. Ja se huonekalujen määrä, jotka estävät pääsyn edes ikkunan ulottuville!

Jos vielä joskus saankin täällä urakan valmiiksi, pihalla odottaa vielä kesäkeittiö ruutuikkunoineen. Ai niin ja melkein unohtuivat ovilasit ja vitriinit…

Landellakin riittäisi puuhasteltavaa ikkunoiden parissa. Talo, mökki, saunamökki, asuntovaunu, museo…

On varmaan parasta lopettaa lasiruutujen laskenta.

Ja aloittaa siitä yhdestä, ensimmäisestä lasipinnasta kerrallaan.

Puoli tuntia myöhemmin:

Höpö höpö. Tupperwaren ikkunaliina pelasti jälleen. Yhdet pinnat pyyhittynä koko kerroksesta ja kuistilta,  ja kyllä näkee taas. Tämä ikkuna on toinen Maisan päivystysikkuna, hyvin kuonoiltuhan se taas olikin.

Voihan sitä sunnuntaina tehdä jotain fiksumpaakin kuin ikkunanpesu. :)

…No ne välit ja loput pinnat sitten taas joskus. Jonain vuonna! :)

Kommentit (4)

Vierastelija

Mä ulkoistin ikkunanpesun eli käytin "lapsityövoimaa". Torstaina lapsi 22 vee tuli, pesi kaikki ikkunat ja vielä imuroi päälle ! Tuosta työstä ihan mielelläni maksoin
(opiskelijalla ei ole koskaan liikaa rahaa) Win-win.

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Tosiaan, ikkunanpesu voisi olla monelle tervetullutta hommaa ja pientä lisätuloa. Kiitos Alli taas kivasta postauksesta, jaan sen KK:n Facebook-kavereille.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat