Hiilipiirrokset ovat äitini piirtämiä 1970. Jaa se lintu? No se on alli!

Yrittäjyys tuntuisi olevan pelastus työttömälle kuin työttömälle. Niihin aikoihin, kun yt-”neuvottelun” tulos oli näpeissä, käytiin puoliskon kanssa maakunnassa katsomassa ajosta poistettavaa kirjastoautoa. Puolisko tutki auton ominaisuuksia ja minä katselin sisätiloja. Juu-u. Onhan tässä tilaa.

Niin mihin? No yrittämiseen.  Puolisko yritti nostattaa mielialaa ja keksi mitä erilaisimpia asioita, joita voisi yrittää. En oikein lämmennyt asialle. Mikä järki siinä on olevinaan, että myyjät, siistijät ym. perusduunarit alkaisivat yksityisyrittäjinä kaupata työpanostaan? No eurothan tässä kuviossa eniten painavat. Ne palkkakulut. Kun duunarit ulkoistetaan yrittämään, niin siinähän hoitavat itse niin palkka-, eläke- kuin vakuutusmaksunsakin.

Mutta. Ei kaikista ole yrittäjiksi. Eikä mitenkään voi ollakaan. Ei minulla ainakaan ole sitä osaamista, että vero-, markkinointi- tai sopimusasiat tuosta vain hoituisivat. Miksi pitäisi? Kuulun siihen ikäluokkaan, joka koulujen jälkeen lähti töihin ja perusti perheen siinä sivussa. Ja työhön liittyvät opinnot hoituivat siinä työn ja perheen ohella. Ei ole ekonomin kuin juristinkaan tutkintoa taskussa. Mutta on taito tehdä monenlaisia muita töitä. Se taas ei enää yksinään riitä. Kun pitäisi yrittää. Ja osata myydä osaamistaan. Itseään.

Kyllä minäkin lopulta keksin, mitä voisin sillä entisellä kirjastoautolla yrittää. Kausiluontoistahan se olisi. Auton keula kevät-, kesä- ja syysmarkkinoita kohti. Siihen vain parkkiin sahtiteltan ja mansikkakojun väliin. Ja eikun yrittämään.

Jaa, vaan miten päin se oli – ostaminen vai myyminenkö se on laitonta Suomessa?

Voih. Ei siis ehkä sittenkään yrittäjäksi.

Eheheheheeee-eh.;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat