Kuningatar on jo ikääntynyt, ja ehkä Hänen Korkeudeltaan olisi pitänyt anoa lupaa hovin uudelle tulokkaalle.

***

Auto pysähtyy. Lempeä sanoo, että olemme tulleet kotiin. Huh, onneksi. Menemme sisään. Ei ei ei, tämä alkaa taas mennä ihan pieleen. Täällä haisee jokin vanha. Täällä ei ole yhtään kuin kotona. Mamia eikä siskojakaan näy missään. Istun Lempeän viereen, ihan ovensuuhun.

Jokin tulee vastaan, onko se Mami? En näe kunnolla, kun silmät ovat kyynelistä sumeat. Se haisee. Vanhalta. Se tulee ihan lähelle ja katsoo minua. Pelottaa. Se ärähtää minulle. Pelästyn kamalasti, painaudun Lempeän jalkaa vasten enkä uskalla liikahtaakaan. Missä minä olen?

Muistan Mamin sanoneen, että maailmalla pitää vähän pitää puoliaan. Onkohan tämä se maailma? Alan tutkia paikkoja ja näytän hampaitani Vanhalle, kun se tungettelee ja tulee ihan lähelle. Pelottaa hirveästi, mutta päätän, etten anna periksi. Lempeä ja Luja vilkaisevat toisiaan, tuleekohan tästä pitkä yö.

Uniluolassa on hämärää ja menen tutkimaan jotain ihanan pehmeää. Vanha ärähtää minulle taas: ”Se on Lempeän paikka, pois siitä!” Pelästyn, mutta Luja ottaa minut turvalliseen kainaloonsa. Ja voi onnea, Lempeän antama Vaate on täällä! Minähän sanoin Siirille, että se on minulle! Vaatteessa on tuttuja tuoksuja; Mamin, Daisyn, Siirin, Barbin ja Isabelin.

Nukumme koko yön porukalla uniluolassa. Aamulla Lempeä sanoo vahtineensa välillä hengitystäni, kuin omia vauvojansa aikanaan. Koko talo haisee Vanhalta, tämä on siis sen reviiriä. Mami kertoi tästä asiasta joskus iltaisin.

Kun Vanha herää ja tulee uniluolasta, rohkaisen itseni ja pyydän sitä leikkimään. Vanha katsoo minua vähän alta kulmiensa. Sen tekisi mieli leikkiä, mutta se tyytyy katselemaan touhujani.

Pian minua väsyttää, nämä uudet ystävät ja uudet, oudot hajut. Käperryn Lempeän olkapäälle nukkumaan ja painan kuononi hänen hiuksiinsa. On melkein kuin olisi Mamin luona. Eikä minua enää pelota. 

Varmasti vielä ystävystyn myös Vanhan kanssa. Sen nimi on Mimmi. Ja minä olen Maisa. Olemme molemmat russeleita.

Kommentit (3)

päkä

Minä olen kunigattaren pikku prinsessa.Aivan upea olet sinäkin,ihana leikki kaveri mutta arvokkuus pitää muistaa.Siis kunigattaren.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat