Viimeistään siinä vaiheessa tajuat synnyttäneesi ja valvoneesi aivosi pellolle, kun huomaat kaupassa selittäväsi nuorimmaiselle ihan vakavissasi "Ei täällä kaupan katossa kissoja lentele. Kissit lentävät siellä ulkona." Ja mie tajusin lentävän lauseeni sisällön vasta siinä vaiheessa, kun viereisen kärrin täti vilkaisi miuta kummissaan. No, eivät ainakaan vielä ole valkotakkiset tulleet miuta hakemaan.

Piti siis valaisemani yksivuotiasta, että linnut lentävät ulkona taivaalla eivätkä - ainakaan useimmiten - kauppakeskuksen katossa, kuten hän yritti äidille pontevasti selittää. Kerrankos sitä nyt äiskällä tipitiit ja kissanretaleet menevät sekaisin?

Mie en voi kehua olleeni koskaan mikään nopeiden hoksottimien ihmepirkko, mutta luulin mie sentään joskus edustavani edes suhteellisen normaalijärkistä porukkaa. Työelämässäkin selviydyn ihan puolihyvin, ja joskus mie mielestäni jopa tajusin asioita. Oi niitä aikoja.

Nyt hukkuvat tavarat jatkuvalla syötöllä, ja mie unohdan asiani jo kävellessäni huoneesta toiseen. Lapset huutavat välillä seitsemättä kertaa laittamaan töllöttimestä pikkukakkosta, kun äiti unohti - taas kerran - ja teki jo välissä kolmeatoista muuta asiaa saamatta niitäkään valmiiksi.

Lasten takia valvovat kotiäidit saattavat olla organisoinnin mestareita, mutta valitettavasti myö ollaan sitä myös tyhmäilyssä, säätämisessä ja asioiden unohtamisessa. Ei siitä ole kauaakaan, kun mie en löytänyt käsilaukustani lompakkoa. Muuten ihan kiva, mutta kun mie olin juuri matkalla optikolle ostamaan kakkuloita. Siinä mie sitten teen vähintään ilmahälytyksen, ja soitan töissä olleelle siipalle, että anna lompsa.

Mies tulee kiltisti lompsan kanssa kesken työpäivän sovittuun rehvipaikkaan vain kuullakseen, että mie löysin sittenkin rahapussini - laukusta, joka ei ollut suuren suuri eikä siellä edes sillä reissulla ollut lasten tavaroita.

Yksinkertaisia laskutoimituksia on ihan turha yrittää, kun en mie niitä enää tajua kuitenkaan. Juuri ja juuri mie voin esikoisen kanssa treenata Aku Ankan laskutehtäviä. Mie odotan kauhulla lasten kouluunmenoa ja matikkaläksyjä - isi hoitakoon sen homman.

Vanhojen koulukavereiden nimiä mie en enää yritäkään tuumailla, ne pälkähtävät mieleen sitten parin viikon päästä aamulenkillä - jos pälkähtävät. Miulle on puhjennut äitiysajan dementia.

Kommentit (2)

Vierailija

Et ole ollenkaan yksin dementiasi kanssa, vertaispirkkoja löytyy! Elän toivossa, että se tosiaan menee ohi, edes hetkeksi, ennenkuin vanhuusiän muistivaivat vie voiton. Sitä ootellessa paras hoito on se mikä kaikkeen muuhunkin tepsii; ei oteta siitä paineita :)! 

annepirkko
Liittynyt12.7.2016

Mukava kuulla, että löytyy muitakin "dementikkoja" :-) Parempia yöunia ja parempaa aivotoimintaa odotellessa! Ja jos pöljäpäisyys jää pysyväksi olotilaksi, niin ei mahda mitään.

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat