Mie olen sen verran tavarahamsteri, etten koskaan ehtinyt mukaan siihen KonMari-hullutukseen. Missä välissä mie muka ehtisin heittää pois tavaroita, ja löytyykö muka tavaroita, joista ei koskaan ole iloa? Saatanhan mie just seuraavana vuonna tarvita sen vihreäoranssin kesätopin, jos mie satun ostamaan siihen mätsäävät kukalliset tennarit! Tai miten mie raaskisin hävittää Hello Kitty -herätyskellon, joka saa hymyn huulille - jos ei muuten, niin säälistä sen omistavaa aikuista naista kohtaan.

Elämäni pelasti kuitenkin Maaseudun tulevaisuus, joka kertoi Maiju Asikaisen perustaneen erityisesti lapsiperheille suositeltavan GoneMari -taktiikan. Menetelmä on helkkarin simppeli; kun hukkaa tarpeeksi roinaa, alkaa kaapeissa taas olla tilaa. Siusta tuli Maiju heti miun idoli.

Miehän olen seurannut GoneMarin oppeja tietämättäni jo vuosikausia. Mie vietän nytkin päivittäin järkyttävästi aikaa etsimässä hukassa olevia tavaroita, enkä siltikään löydä haluamaani - kunnes sitten ensi viikolla. Ja kaapissa on taas just sen kadonneen sukan verran tyhjää tilaa.

Jatkossa siis pienin saa ihan rauhassa kiikuttaa junaradan osia ulos, eikä miun tarvitse enää kerhosta lähtiessä ressata, kuinka monta sukkaa tai lapasta jäi naulakkoon tai tiputtiko joku taas kenkänsä rismakeskuksen käytävälle. Miun perhehän vain puhdistaa kaappejaan ja mieltään tavarapaljouden aiheuttamasta ahdistuksesta. Onpahan kaapeissa tilaa, ja myö ollaan lähestulkoon fengshui.

Itse asiassa miehän voisin mennä vielä GoneMariakin pidemmälle ja perustaa ihan oman säilytysfilosofian. Mitä enemmän kampetta kakarat saa kiikutettua pihalle ja puistoihin, omiin tai vieraisiin, niin sitä enemmän tilaa kaapeissa on, ja kämppä alkaa hohtaa puhtauttaan. Miun säilytysfilosofiani onkin nimeltään MänköönPellolle. Sinne vaan, en mie niitä roinakasoja kerkiä pihalla kuitenkaan tuijottaa, kun yritän estää yhtä tippumasta kaivoon ja toista juoksemasta tielle.

Ei haittaa, jos kumpparin paria tai miun pinkkiä vasaraa ei näy missään.  Siihen mie vielä etsin vastausta, mitä gonemarilainen tai mänköönpeltolainen tekee sitten, kun löytääkin piponsa vanhasta navetasta ja on juuri ehtinyt ostaa tilalle viisi uutta, kun kerran kaapissakin oli nyt tilaa?

Tämä mänköönpeltolainen ainakin ostaa uuden kaapin, ja aloittaa tavaran keräämisen sekä hävittämisen ikiaikaisen kiertokulun alusta. Hienolla nimellä tai ilman.

Kommentit (1)

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat