Sain miekin synnytyssairaalasta sen esitteen, jossa kerrottiin lapsivuodeajasta. Valitettavasti käsite on kaikista esitteistä huolimatta jäänyt miulle aika hataraksi - näin kolmen synnytyksen ja vauva-ajan jälkeenkin.

Kolmosen jälkeen eräs neuvolatäti tokaisi, etten mie näytä viikko sitten synnyttäneeltä. Miuta se vähän ihmetytti, kun arki oli siinä vaiheessa iskenyt jo aikaa sitten ja makaroonilootaa väännetty uuniin.

Esikoisen kanssa se ehkä vielä saattaisi onnistua, jos ei olisi miun laillani pyöräyttänyt niitä lapsia työnarkomaanin kanssa. Ihanaahan se olisi köllötellä löllötellä päiväkausia vauva kainalossa sohvalla tai sängyssä, katsoa töllöttimestä lempidekkaria, lukea hyvää kirjaa tai mättää suklaata naamaan samaan aikaan vauvapötköttelyn ja imetyksen kanssa.

Mutta todellisuus kun valitettavasti ei aina ole niin ruusuista. Mie olen esimerkiksi jäänyt kahden vauvan kanssa peltoleskeksi suurin piirtein heti laitokselta päästyä. Silloin ei auta jäädä vuoteeseen köllöttämään, koska villakoirat sängyn alla, pyykkivuoret tai äidin huomiota kaipaavat muut lapset eivät katoa, vaikka kuinka sulkisi silmänsä samaan aikaan vauvan kanssa.

Miun tuurilla sain vielä kolme kohtuullisen vilkasta ja vähäunista vauvaa. Ei niiden kanssa olisi onnistunut pötköttää pakottamallakaan. Menoa ja meininkiä piti olla heti alusta saakka. Sylissä viihdyttiin just ja just, jos vaan liikuttiin koko ajan. Tuntikausia koisivat vauvat jäivät miun kohdalla haaveuniksi.

Koska koti on vuosia ollut miun "työpaikkani", täytyy siellä jo ihan oman mielenterveytensä takia viihtyäkin. Miulle viihtyisyyttä edistää osaltaan se, ettei mökki nyt ihan sikolättiä muistuta 24/7. Kyllä tässä siivouksesta joutuu tinkimään joka tapauksessa niin paljon, ettei enempää enää pysty.

Syödäkin pitää, jos ei äiti sitä ehdi tehdä, niin ainakin lasten täytyy. Vaikka mättäisi pelkillä eineksillä menemään, täytyy kotoa poistua ainakin kauppaan niitä hakemaan. Meillä on jokainen mini-ihminen päässyt ja joutunut ostoksille mukaan heti kun kynnelle kykenevät. Jos perheenäiti ei pääse kauppaan yksin, on sinne mentävä koko lauman kanssa. Eräskin ruoka on myös väännetty uuniin samalla imettäen, koska tunnetusti se maailman kamalin nälkä ja ahdistus iskee juuri silloin, kun äidin pitäisi saada jotain tehtyä.

Onhan se pikkuvauva-aika aina jotain ainutkertaista. Uusi pieni ihminen on jotain selittämättömän upeaa. Mutta pystynee siitä nauttimaan, vaikkei pötkölleen pääsisikään. Kunhan ihmistaimi saa perustarpeensa tyydytettyä ja hirmuisesti hellyyttä sekä läheisyyttä, niin ehkä se pärjää yhtä lailla mukana leikkipuistossa kuin sängynpohjallakin?

Kommentit (1)

Kerhotäti

Tiedän tunteen. Kun neljäs syntyi, isä ehti hakea meidät sairaalasta kotiin ja lähti sen jälkeen töihinsä ja minä lähdin viemään esikoista harrastukseen, mukanani tietysti se vastasyntynyt. Ehdin heittää sairaalakassin kotiin ja imettää vauvan. Ja mikä isyysloma? Se on ollut meidän perheessä tuntematon käsite jokaisen lapsen kohdalla. Juuri on ehditty sairaalasta kotiin hakea, ettei ole tarvinnut taksilla tulla. 

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat