1998

12.1. MAANANTAI, KOTONA

Anni: “En mä uskalla mennä... kuulitsä ton äänen?”
Minä: ”Minkä äänen?”
Anni: “Onkos täällä kilttejä lapsia!”
Anni: “Kato äiti – no nyt ne katos.”
Minä: “Mitä ne oli?”
Anni: “Sellasia pikkuotuksia ku Viirussa ja Pesosessa, ne pelas mailoilla.”

Pikkuisen kuumepotilaan mielessä risteilevät luetut kirjat ja katsotut ohjelmat. "Ai nii, tää on Ensimmäinen onkeni", sitten aukaisee silmänsä, jotka oli sulkenutkin vain muutamaksi sekunniksi, katsoo ihmetellen ja hymyilee "Mä näinkin unta." Meillä on suloinen sairas. Kunpa hän olisi jo huomenna hiukan viileämpi. Tätä on kuulemma liikkeellä, sen päälle tulee flunssa. "Äiti sä oot ihana."

13.1.1998

Anni oli sanonut isälle: “Isä, mä kuolen kohta.” Isä oli toppuutellut, että “höpö höpö”, jolloin Anni: “Ei kai tähän kuole ku vasta huomenna.” Minulta hän kyseli viime viikolla, voiko pieni lapsikin kuolla. Minä vastasin jotenkin niin, että kyllä voi, mutta pienen lapsen kuolema on harvinaista, eikä kuolemaa tarvitse pelätä ja että jokainen elää säädetyn ajan.

Myöhemmin kirjoitettua: Anni oli ollut kuumeinen muutaman päivän, houraillutkin, onneksi mukavia asioita. Verikokeissa ei ollut mitään erityistä, joten hoito oli normaalia kuumepotilaan hoitoa kotona. Sinä torstaina, 15.1., kaikki muuttui. Anni oli pelottavan rauhallinen, hän vain nukkui. Annoimme hänelle lääkeruiskulla mehua, koska hän ei suostunut juomaan. Iltapäivällä hän räväytti silmänsa auki, mutta ei sanonut mitään, tuijotti vain. Silloin pelästyin ja soitin terveyskeskukseen. Ajoimme sinne taksilla, pyysin kuljettajaa ajamaan lujaa.

Lääkäri lähetti meidät keskussairaalaan. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Autot antoivat tietä ja kiitin mielessäni jokaisen kuljettajaa. Joukko lääkäreitä ja sairaanhoitajia otti meidät vastaan. Anni heräsi ja huusi apua. Sen jälkeen hän sai kouristuskohtauksen ja hänet laitettiin hengityskoneeseen.

1. KIRJA

UUSI AJANLASKU

SAIRAALAT

KESKUSSAIRAALA


”Makasimme kaikki neljä hetken aikaa sängyssä kädet käsissä ja lähetimme Annille voimaa ja rakkautta.”

16.1.1998 PERJANTAI, TOINEN VUOROKAUSI
 

Kotona 16.1.98 klo 12.20
Uutisia:
1. Pään tietokonekuvauksessa ei ole löytynyt mitään poikkeavaa.
2. EEG-käyrästä ei pysty sanomaan mitään, koska Anni on keskisyvässä unessa ja aivotoimintaa on vähemmän --> purkauksia, jotka näyttäisivät enkefaliitin, ei näy.. (enk. on todennäköisin vaihtoehto = aivokuume)
3. TAYS:sta sanottu, että Anni saa oikeaa hoitoa ja ehdotettu, että unta jatkettaisiin vielä ainakin huomiseen, mieluummin pidempäänkin. Silloin purkaustoiminta heikkenee ja kouristukset loppuvat.

4. Siellä (Treella)on ollut vuodenvaihteen jälkeen 2 samanlaista tapausta, joista toinen on toipunut, toinen toipumassa = hyvä uutinen. Syytä ei kyllä ole löytynyt.
5. Anni saa oireenmukaista hoitoa.
6. Me lähdetään nyt sinne.
Terv. Maarit ym.

Kotona 16.1.98 klo 22.35
Anni on nyt siis Tampereella. Hänellä on ollut vähemmän oireita kuin keskussairaalasta lähtiessään, mikä on ihmeellistä ja tuntuu hyvältä. Hänelle laitettiin juuri EEG-laitteita pieneen tupsuiseen päähänsä - jatkuva aivokäyräseuranta käynnistetään. Uni on syvää ja rauhallista.

Vaikka minä näin hänet tänään keskussairaalassa ja pitkään katselin, kun hoitajat valmistelivat häntä matkalle, tuntuu kuitenkin uskomattomalta, että hän on siellä ja siinä tilassa. Tapani käskee kirjoittaa: kolmen sairaalan lääkärit ovat sanoneet, että Anni toipuu!!!!!!! Niin ovat sanoneet – ajasta ei vain kukaan osaa vielä sanoa. Tänään on taas toiveikkaampi ja kevyempi olo kuin eilen, yöllä ja tänään iltapäivällä. Nyt muistan jo toivottaa teillekin kaikkea hyvää. Terv. Maarit, Tapani, Inkeri ja Lauri

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla