Kotona 19.1.98 klo 22.10
Tervehdys taas!
Annin tila on ennallaan - paitsi että lääkitystä on tänään taas hiukan lisätty. Eilen sitä laskettiin ja lauantaina, nyt taas nostettiin, koska EEG-käyrä näytti purkauksia ja pienet värinät jaloissa ja käsissä eivät pysyneet poissa. Muuten hänen arvonsa, veri, happi, aivopaine, verenpaine ym. ovat hyvät ja elimistö on kunnossa. Menemme huomenna Laurin kanssa katsomaan häntä, samoin tiistaina. Tänään lääkäri sanoi, että Annia pidetään todennäköisesti unessa koko viikko. Eli tänään on kuitenkin vähän surullisempi päivä kuin eilen. Inkku ja Tapani ovat olleet koulussa ja ovat melko virkeitä. Ikävä ei ole vielä iskenyt heihin. Anni on nukkunut 4 vuorokautta. Hyvää yötä, Good night. t: Maarit ym.


Tampere. Anni nukkuu talviunta, viides vuorokausi.

21.1.1998, KESKIVIIKKO SEITSEMÄS VUOROKAUSI
Eräs äiti istui pienen lapsensa vieressä. Hän oli hyvin murheellinen, sillä hän pelkäsi, että pienokainen kuolee. Lapsi oli kovin kalpea, sen pienet silmät olivat kiinni, sen hengitys oli katkonaista ja toisinaan se henkäisi syvään kuin olisi huokaissut ja äiti katseli entistä huolestuneempana pientä sydänkäpystään. (Katkelma H.C. Andersenin sadusta Erään äidin tarina, suom. Minna Vuorinen)

Lauri näki unta eilen aamulla juuri ennen heräämistään: Annin vuoteen vieressä istui hoitaja ja Lauri. Anni sanoi hiljaa ”Täältä tullaan”. Kun Lauri kysyi ”Mitä?”, Anni vastasi vielä hiljempaa ”Täältä tullaan”. Tähän uskomme.

24.1.1998, LAUANTAI, KYMMENES VUOROKAUSI

Olen laulanut Annille Makeasti oravainen, Kas kuusen latvassa oksien alla, Oravalla puussa, Piupali paupali, Lumisade hiljainen, Päivänsäde ja Menninkäinen, Rose-Marie, Kevätilmat, näitä ainakin, vuoronperään päivittäin.

Kotona klo 19. Kävimme Inkerin kanssa kävelemässä, kun jalat kaipasivat liikuntaa. Matkalla upea tähtitaivas, nyt se on vähän pilvessä. Kristiina ja Mikko tulivat Annia katsomaan juuri kun me olimme lähdössä kotiin. Kristiina soitti äsken rohkaisevan puhelun. Vain vähän nykinää, suussa ei ollenkaan.

ÄITI MUUTTAA TAMPEREELLE

”Nyt minä en voi ajatella yhtään väärää ajatusta tai tehdä yhtään väärää tekoa, vaan minulla on voimia ja vahvuus tehdä se, minkä tunnen oikeaksi, ja minulle tulee vahva tunne siitä, mikä on hyvä.”

26.1.1998 MAANANTAI, KAHDESTOISTA VUOROKAUSI

Naapuripetissä lapsi katsoo Muumeja, tunnista toiseen, tunnista toiseen.

29.1.1998 TORSTAI, VIIDESTOISTA VUOROKAUSI

Klo 9, lääkäriryhmä, Kari Hirvonen, EEG-tutkija: Maailmankirjallisuus ei tunne Annin kaltaisia käyriä. Yliopiston kirjastosta löytänyt yhden samankaltaisen, hiukan tätä muistuttavan: 3 kk vanha vauva, riisitautinen, kouristusvaihe kesti 2 päivää. Näin pitkää aikaa ei tunneta missään.

Anna-Leena Kuusela, osastonlääkäri: ”Maailmankirjallisuus ei tunne” voi johtua siitä, että on ollut kyllä samanlaisia käyriä, mutta ne ovat olleet yksittäistapauksia, joihin ei ehkä ole ollut lääkitystä, siksi ei ole julkaistu.
Seisoin ulkoaulassa katselemassa aurinkoista pakkaspäivää ja ajattelemassa kaikkea kuulemaani, kun tunsin käden selässäni. Käännyin ympäri ja näin Anna-Leena Kuuselan. Syöksyin hänen syliinsä ja seisoimme siinä pitkän aikaa. Hänellä oli kostuneet silmät ja hänen huulensa väpättivät, kun kysyin häneltä: ”Mitäs me nyt tehdään?” Kun erosimme, hän vielä rutisti minua.

Inkeri yrittää pitää yllä hyvää mieltä. Hauskanpitäjä. Lauri on ”Labe” hänen kielellään. Lapset ampuilivat Lauria ritsalla takapuoleen, naureskelevat hänen touhuilleen. Lauri luki Ensimmäinen onkeni -novellin nauravalle Inkerille.

31.1.1998 LAUANTAI, SEITSEMÄSTOISTA VUOROKAUSI

Klo 7.30. Laitoin kurkunviipaleita Annin silmille ja poskille nestettä imemään ja rauhoittamaan. Lepotauot yksi minuutti, sitten kohtaukset reilun minuutin, enemmänkin, aivopaine 26 kohtauksen aikana.

Minä sain taistelutahtoa eilen, kun tapasin 80-vuotiaan miesenkelin matkalla avannolta sairaalaan. Hän kertoi elämästään, neljästätoista leikkauksesta, viisivuotisesta sairaalassaolosta, lääkärinlausumasta: ette ole pitkäikäinen mies. Neljäkymmentä vuotta hän pelkäsi kuolemaa eikä mennyt eturauhasleikkaukseen, kunnes toissavuonna meni. Nyt hän kävelee kolme tuntia joka päivä, joskus vähän hoippuen, kun tasapainoaisti ei kuuron ja lähes kuuron korvan vuoksi oikein toimi. Kun erosimme sairaalan kohdalla ja paiskasimme kättä, hän sanoi, että optimistinen pitää aina olla, toivoa ei saa heittää ja sairaan vuoteen ääressä ei pidä itkeä, vaan pitää puhua rauhoittavia sanoja ja jutella. Ja että täällä (TAYS:ssa) hän saa parhaan mahdollisen hoidon. Ja minä kiitin häntä ja kävelin reippaasti eteenpäin, kunnes juoksin loppumatkan, menin Annin huoneeseen.

Eilen minä itkin paljon, toissapäivänä ja koko tällä viikolla olen itkenyt paljon, käytävillä, ulkona, Annin huoneessa. Avantomatkan jälkeen minä en ole itkenyt, kyyneliä olen vuodattanut joitakin, mutta itkenyt en ole. Olen saanut voimia valtaisasti. Se myötätunto, jota täällä osoitetaan, on ihanaa ja voimia antavaa. Näin Heini P:n eilen poliklinikan käytävällä ja juttelimme kymmenen minuuttia. Hän itki ja halasi minua monta kertaa.

Eilen kun kävelin sinne avannolle päin, minä yhtäkkiä ajattelin: ”Nyt minä en voi ajatella yhtään väärää ajatusta tai tehdä yhtään väärää tekoa, vaan minulla on voimia ja vahvuus tehdä se, minkä tunnen oikeaksi, ja minulle tulee vahva tunne siitä, mikä on hyvä.”

Illalla Annilla oli 39,1° kuumetta. Hoitajat ihmettelivät, että miten he saisivat sen laskemaan. Oli annettu lääkkeitä, ei tehoa, oli haettu tuuletin, ei tehoa. Jostakin nousi ajatus: vanhanaikainen kylmä kääre. Sitä kokeiltiin. Vaihdoin hänelle puolentoista tunnin ajan kylmää sideharsoa vartalon päälle ja pieniä kylmiä lappuja silmien päälle. Pikkuhiljaa kuume alkoi laskea.

Kun Kaisa T. tuli illalla yövuoroon, hän itki ja tuli suoraan minua halaamaan. Hän ei ollut nähnyt Annia niin huonona. Mutta minä en itkenyt, minä tunsin itseni vahvaksi, kuten tänä aamunakin tunnen.

Lauri, Tapani ja Inkku tulivat eilen tänne. Ihanaa. He järkyttyivät aika tavalla Annin turvonneet kasvot nähdessään. Illalla Inkku itkeskeli, että hän haluaa Annin tulevan kotiin.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla