1.4.1998, KESKIVIIKKO, APRILLIPÄIVÄ, 76. VUOROKAUSI

Puhelujen ja yösoiton jälkeen otin käteeni kirjan, jonka Anne L-P lähetti minulle, tänään sain sen: Anna-Maija Raittilan runokokoelma. Ajattelin, että aukaisen siitä taas itselleni yörunon, jos siinä olisi minulle viesti:

TOIVO

Lapsi, lapsi, miksi vapiset? / Miksi turhan tähden taivaanrajaa / yhä tummenevaa tuijotat! / Siell’ on sumut liian sakeat, / siellä tuskat toisiansa ajaa - / älä katso, pyyhi kyynelet!

Katko häkki toivonlinnun mennä / kauas lentoon puhki usvien, / pitkän, puuduttavan talven yli - / ei siinnä sieltä huhtikuu, / eikä läiky puhdas kultaheinä, / keveästi, riemunkyyneleinä / kiiri kiurun laulu suloinen! 

Siellä kivustansa kirvoten / sykkii lämpimänä maasi syli / siellä nousee uumenista sen / uusi kukkalatva laulupuu - / sinne, välkkysiipi lintu, lennä!

​​​​​​​Anni sai Neurotolin ja Absenorin klo 18.30. Kymmenen minuutin päästä tuli päivän suurin kouristus, jalka ojentui, vasen käsi nousi siiveksi kyljen päälle lentämään, kasvot voimakkaasti mukana. Kari Hirvonen sanoi EEG-käyristä, että ne eivät ole parantuneet ainakaan, pikemminkin pahentuneet ja mukaan tullut kummallisia käyrämuutoksia, jotka kertoivat solumuutoksista. 

ANNI NAUROI AAMULLA KUN MINÄ TULIN HUONEESEEN JA HAUKOTTELI JUURI ÄSKEN, KLO 21.55!!

Niin. Aamulla menin Antioksidanttiselle klinikalle Kaarlo Jaakkolan vastaanotolle. Vein Annin lääkäriraportit ja labravastaukset hänelle. Hån lukee todella nopeasti tai sitten ylimalkaisesti. Hän alleviivasi joitakin kohtia raporteista ja kun hån haukotteli, minulle viimeistään tuli sellainen tunne, että olen väärässä paikassa. Hän osoittautui kuitenkin varsin varovaiseksi lausunnoissaan, ei pyrkinyt tekemään diagnoosia eikä väittänyt, että hänen rohtonsa Annin parantavat. Hän soitti jopa lääkärille, joka oli Elina Hyödynmaa ja kertoi omista suuntaviivoistaan ja ehdotuksistaan, joilla voisi aloittaa TUKIHOIDON. - Hän oli hyvin ystävällinen ja sanoi, että voin soittaa hänelle milloin tahansa.

Outi Saarenpää-Heikkilä tuli tänään huoneeseen ja hämmästyi kovasti, kun näki Annin sylissäni keinutuolissa. Kerroin hänelle Annin naurusta ja hän oli kovasti iloinen. Hän kertoi aivobiopsiamahdollisuudesta - lääkäritkin ovat sitä mieltä, että sitä ei pidä tehdä, jos Annin tila paranee tai sille ei löydy todella hyviä perusteita - että se todella voisi selvittää, mikä Annin taudin on aiheuttanut. Minä olin helpottunut, koska uskon, että heidän ei sitä tarvitse tehdä. Ja meistähän se kai lopulta riippuu, tehdäänkö vai ei. 

Hån puhui vuolaasti ja pitkään ja tiesi, että Annilla oli viime viikolla vaikeaa. Kerroin hänelle myrkkyasioista ja Pauli Ylitalon saamasta tullilaboratorion listasta. Hän tutki sen ja sanoi, ettei hän tunne yhtäkään niistä aineista. Ja hän sanoi, että myrkytysoireet tulevat usein hiipimällä, eivät näin yhtäkkisenä kuumejohtoisena myrskynä kuin tämä Annin tauti. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että Pauli Ylitalo on heidän talossaan se ihminen, joka osaa asiaa tutkia ja arvioida.

Kerroin myös Glandinista ja Jaakkolan rohdoista ja klinikalla käynnistäni ja kiitin häntä siitä, että lääkärit suhtautuivat niin positiivisesti ja myöntyen minun kysymyksiini ja näihin etsintöihini. Hän sanoi ehdottomasti haluavansa tutkia reseptit, ennen kuin mitään annetaan Annille ja olin ehdottomasti samaa mieltä.

Niin, se Annin nauru. Kun tulin kaupungilta vähän ennen kello 13 ja menin huoneeseen, kurkistin Annia. Hän nukkui selällään. Kysyin hoitajalta, miten oli mennyt ja kun Anni kuuli ääneni, häneltä kuului vapautunut nauru! Hän nauroi, hekotti - se oli uskomatonta. En meinannut malttaa käsiäni pestä että pääsisin hänen luokseen. Hän vielä ”jutteli” ja nauroi sittenkin, kun tulin hänen luokseen ja suutelin ja syleilin häntä niin hyvin, kuin siinä sängyssä olevaa voin. Me kaikki itkimme - tai siis hoitaja ja minä. Samalla ovenavauksella oli tullut jumppari, oikein suloinen nainen myös, hän hienotunteisesti oli syrjässä hetken - sitten vasta minäkin älysin häntä tervehtiä, kun nauru oli ohi. Hän oli oikein mukava nainen ja teki Annille hyvät jumpat.

Kristiina sanoi, että limbisellä alueella on tunteiden säätelyalue. Anni nauroi, hän myös eilen itki, kyynel valui nenän yli toiselle poskelle. 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla