20.4.1998, MAANANTAI, 95. VUOROKAUSI

Kun tulin huoneeseen no 6, os. 12, klo 11.25, Anni istui rattaissa, nukkui rauhallisen ja levollisen näköisenä siinä, puoli-istuvassa asennossa. Hänellä oli suu rennosti auki, välillä maiskutteli huuliaan. Hanna-hoitaja haki lusikallisen mangososetta ja laittoi sitä pumpulipuikolla kielen päälle: Anni maiskutti ja nielaisi 3-4 kertaa! Nyt hän nukkuu sängyssään, ratas-istuntoa kesti noin puoli tuntia - ei saa liian kauaa pitää noin radikaalissa uudessa asennossa. 

Nämä hoitajat ovat ihania, he todella paneutuvat Annin asiaan. 

Klo 20.30 Lauri tuli lasten kanssa lyhyehkölle vierailulle. Sairaanhoitajaopiskelija Tuula kuulusteli Tapanilta maantiedon asioita, kun hänellä on huomenna kokeet. Se olikin oikein hyvä juttu, ja Tapani oli innoissaan ja hyvillään. Inkerille laitoin lettejä yhdeksän kappaletta, pään täyteen. 

21.4.1998, TIISTAI, 95. VUOROKAUSI

Kello 10. Kalevi Siivinen, tullilaboratorio: ei löydy hiuksista mitään, myös verrokkinäyte, ei oikeastaan mitään eroa, ei torjunta-aineita löydy.

Tulin puolenpäivän maissa. Anni nukkui rauhallisesti, hoitaja Leena istui vieressä. Lastenneurologi Oksanen tuli kohta. Hän sanoi, että allekirjoitettavaksemme tulee paperi, jossa sitoudumme maksamaan ulkopuolelta tulevat lääkkeet ja hoidon, sekä, että neuvottelemme lääkäreiden kanssa kaikista hoidoista ennen niiden antoa. Osteopaatti ja Glandin ovat jo sovitut, joten se niistä. Hän varoitti meitä, minua, rahanmenosta ja suurista lupauksista. Hän sanoi, että laittaisimme rahamme mieluummin viikon lomamatkaan ja palaisimme sitten virkistyneinä hoitamaan Annia, se olisi kaikille osapuolille hyödyllisempää. 

Minä sanoin hänelle, että uskon, ettei yksi ihminen pysty tietämään edes erikoisasiantuntijana omasta alastaan kaikkea, ei myöskään lääketiede voi tietää kaikkea siitä, mikä ihmisen voi parantaa ja miten hän parantuu. Mainitsin Thomas W:n. Oksanen sanoi kuulleensa hänestä ja sanoi, että tämä on taas yksi niistä, jotka luulevat voivansa parantaa ihmisiä joillain muilla aineilla kuin lääkkeillä. Homeopaatit kuvittelevat voivansa parantaa vedellä. Hän sanoisi sitä vedeksi, koska lääkemäärät ovat niin pieniä, etteivät ne mitenkään voi vaikuttaa.

Hän oli puhunut Seija Zimmermannin kanssa ja ymmärtänyt, että tämä ei ole tuomassa lääkkeitä, vaan muita hoitomenetelmiä, liikettä ja ääntä. Hän ei tiennyt, että SZ olisi tulossa tänä iltana katsomaan meitä - joka tapauksessa hän tulee aamulla 8 maissa keskustelemaan Oksasen kanssa.

Tiukka keskustelu, jossa minä puolustin omaa näkökantaani, hän omaansa, mutta ei se ollut paha ollenkaan; nyt tiedän, kenen kanssa olen tekemisissä. Leena-hoitaja sanoi, että Oksanen on hyvä lääkäri ja pitää aina lasten puolta ja saanut paljon hyvää aikaiseksi lasten neurologisen osaston sisällä. 

Mikä on seuraava askel?

25.4.1998, LAUANTAI, 100. VUOROKAUSI

Aamulla kävin kävelemässä ennen järveen menoa, kuten nyt joka toinen aamu. Tapasin naisen, jolle talvella kerroin Annin sairaudesta. En tiedä hänen nimeään, eikä hän tiedä minun nimeäni. Hän ilostui kovasti nähdessään minut ja kertoi ajatelleensa meitä paljon, sekä rukoilleensa Annin puolesta.

Hän sanoi, että hän ei näe mitään näkyjä eikä hahmoja, eikä kuule mitään selvää puhetta, mutta hänelle on jokin ääni sanonut, että Anni paranee, ”se lapsi paranee”. Se kestää kauan, mutta hän paranee. Jokainen rukous, joka Annin (tai kenen tahansa) puolesta rukoillaan, kuullaan, se menee perille. Vastaus voi tulla pitkänkin ajan kuluttua, mutta se tulee. Hän oli niin sydämellinen ja ihana, minulle tuli taas hyvä olo. 

Minusta tuntuu koko ajan niin kuin palaset loksahtelisivat kohdalleen ja kaikki ne ihmiset, jotka ovat tässä mukana, ovat tärkeitä palasen asettajia - myös ”matkasaarnaaja” ”sarvineen”...

26.4.1998, SUNNUNTAI, 101. VUOROKAUSI​​​​​​​

Minä tulin 11.20. Niin, Paavo Riekkisestä. Kun Anne L-P kuuli, miten hän oli käyttäytynyt minua kohtaan puhelimessa, Anne sanoi, että Paavo sen vielä kupistaan nuolee. Kun hain Annin lääkkeitä ym. kaupungista, näin lööpistä, että susikoira oli raadellut suomalaista aivotutkijaa Genevessä. Katsoin tarkemmin ja Paavo Riekkinenhän siinä hymyili käsivarret paketissa. Hän oli murskannut koiran pään! Aivotutkijan työtä, tosiaan! Lauri sanoi, että Annen sanoma voisi olla englanniksi ”Let the dogs eat him!”

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla