22.2.1998, SUNNUNTAI, 38.VUOROKAUSI

Kotitehtävä lääkäreille: pitäkää illalla kymmenen minuuttia kättänne rauhallisena, painavana, lepäävänä lapsenne tai läheisenne pään päällä, kun tämä nukkuu tai makailee muuten rauhallisena. Tunnustelkaa, miltä käsi tuntuu, miltä pää tuntuu. Tulkaa sitten, seuraavana aamuna, varatkaa vähintään 15 minuuttia ja pitäkää kättänne Anni-Marjan pään päällä. Tämä on tärkeää. On olemassa jotain, mitä ei voi nähdä, ei koneilla selvittää - inhimillinen kosketus.

Aamu, klo 8.40. Se, että minä saan jostain voimaa ja uusia ajatuksia ei tarkoita, että minussa olisi jotain erityistä, mitä muissa ihmisissä ei ole. Se on varmasti jokaisessa ihmisessä, herkkyys, vastaanottimet merkkien ja voiman tunnistamiseen ja vastaanottamiseen. Voimanlähteenä voi olla öinen jänis, kuunnousu, askelet lumessa, linnunlaulu hento talvipakkasessa, kuusenoksan sipaisu kasvoille. Nämä kaikki merkit, sekä tietty, epämääräinen määrä hiljaisuutta - kävelyretki, avanto, hiljainen huone, keskittyminen tai passiivinen oleminen tuovat mieleen ajatuksia, yhteyksiä, uusia ideoita. Sekä rakkaat ihmiset, joiden merkillinen yhteenkuuluvaisuus minun sieluni kanssa ryöpsäyttää liikkeelle ajatusvyöryjä ja tapahtumia.

Klo 13.25 ruokasalissa

Eilen, lauantaina, Ian Melrose tuli, Mikko toi hänet Helsingistä. Hän viipyi kuusi tuntia, teki neljä hoitoa ja päivä oli hyvä. Viimeiseen hoitoon Ian otti minut mukaan. Olin kertonut Annin kuudennesta aistista sekä omasta mustasta varjostani. Unohdin kertoa sen, että kun lähdin silloin lepohuoneesta keskusteltuani Kuoleman kanssa, minä olin täynnä hurjaa voimaa.

Kun olin kertonut kaiken sen, hän sanoi, että ajoitukseni oli täydellinen, koska hän aikoi pyytää minua mukaan hoitojen tekemiseen. Minun piti pitää kättäni kämmen ylöspäin Annin ristiselän kohdalla lantion alla, sekä molempien nilkkojen alla, kevyesti kannatellen. Tunsin virtausta ja sähköistä pistelyä niistäkin paikoista. 

Meillä oli hyvin mielenkiintoinen, rauhallinen ja keskittynyt päivä. Mikko oli siinä mukana lähes koko ajan, hyvin mietteliäänä ja vakavana, auttavana ja hyvänä, luontevana.

Nyt olen taas Annin huoneessa, hän makaa tuossa rauhallisena, silloin tällöin värähdellen. Laitoin Mozartin jousikvarteton, sen ihanan (K. 157), soimaan.

23.2.1998, MAANANTAI, 39. VUOROKAUSI

Pidin kättäni Annin pään päällä ja tunsin taas virtauksen, kuten perjantain jälkeen olen tuntenut. En tiedä, onko käteni jo tottunut siihen, vai onko virtaus heikentynyt. Hoitaja tunsi myös voimakkaana, ranteeseen asti virtauksen. Myös hän sanoi, että tunne on vähän kuin pistely puutumisen jälkeen. Huoneeseen tuli vähän ennen klo 11 kaksi lääkäriä ja kohta Kari Hirvonen. Toinen kyseli osteopaatista ja hänen tuntemuksistaan, minä kerroin. Sanoin myös, että olisi tärkeää, että he tapaisivat Ian Melrosen henkilökohtaisesti, jotta hän voisi kertoa, mihin osteopatia ja hänen hoitonsa Annin kanssa perustuu. Sanoin myös, että TAYS voisi olla edelläkävijä Suomessa - Amerikassa ja Englannissa hoitajille annetaan osteopaattista koulutusta ja monet lääkärit ovat osteopaatteja.

Joka tapauksessa lääkärit suhtautuivat asiaan vakavasti ja tarkkaavaisesti. Huomiota on herättänyt myös se, että Annin suurimmat kohtaukset ovat keskittyneet yöhön, jolloin minä en ole ollut paikalla. Teoriani käden maadoittavasta vaikutuksesta otettiin vakavasti. Annoin lääkäreille kotitehtävät, sen, josta jo aiemmin kerroin - se oli silloin vasta suunnitelmissani. Kari Hirvonen sanoi, että se on hänelle melkoinen urakka: hänellä on neljä lasta.

Ja tärkeää: Kari H. sanoi, että lauantaina puolen päivän jälkeen aivokäyrässä on tapahtunut muutosta parempaan suuntaan. 

Ihmisen kosketus ahdistuksen, tuskan tai pelon - tai ilon - hetkellä voi laukaista valtaisan tunnereaktion, jolla taas on puhdistava, elvyttävä vaikutus. Kun tuntematon nainen halasi minua Annin huoneessa tai kun Kari Hirvonen taputti minua olkapäälle, se tuntui hyvältä ja molemmat kosketukset saivat minut itkemään - laukeamaan jännityksestä.

Vanha tapaus Helsingistä, opiskeluajoilta: Vanha nainen nousee bussiin, joka lähtee heti liikkeelle, naisella kantamus ja keppi, hän horjuu ja hapuilee otetta tangoista, mutta ne ovat kaukana toisistaan. Minä ojennan käteni johon hän tarttuu omallaan, pidän siitä lujasti kiinni, hän katsoo minuun ja hänen väsyneet silmänsä alkavat sädehtiä, hän antaa minun pitää kädestään, kunnes hän on päässyt takanani olevaan tuoliin istumaan. Hän on kiitollinen ja minä tunnen sen, vaikka hän ei sanoisi mitään. Mutta hän kiittää, kiittää, kiittää.

Kosketus voi aiheuttaa myös kipua, sana, katse voi haavoittaa, mutta ne voivat myös parantaa, lievittää pahaa oloa.

25.2.1998, KESKIVIIKKO, 41. VUOROKAUSI

Kari Hirvonen oli tehnyt kotiläksyn ja piti tänään kättään Annin pään päällä ja tunsi ”värähtelyä”. Hän kyseli Annista, leikeistä, piirtämisistä, lukemisista ym. kehityksestä, myös musiikin suhteen. Viimeisistä päivistä ennen sairaalaan joutumista hän kyseli myös. Unohdin kertoa, että Anni tappeli vielä Lahdessa, kun hänelle alettiin laittaa tippaa. 

Kysyin, voiko tällainen tulos, tauti, tulla jos lapsi kuumeen aikana ei saa tarpeeksi juotavaa. ”Ei voi.” ”Kiitos!”. Kai Eriksson sanoi, että mikään, mitä me olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, ei voi vaikuttaa tämän taudin puhkeamiseen, sellaisia ei tarvitse ollenkaan ajatella. Se oli suuri helpotus, koska tässä välillä on tullut mieleen, josko Anni ei sittenkään saanut tarpeeksi juotavaa kuumeilunsa aikana.

Annilta otettiin tänään pois aivopainemittari. Neurokirurgi oli taas laittanut Mozartin soimaan, kuten eilen, kun hän haltioissaan oli huomannut että siellä oli Mozartia. Hän oli sanonut, että hän oli vienyt leikkaussaliin Mozartia, mutta osastonhoitaja oli vienyt laitteet pois - ne häiritsevät sähkökenttiä. Kun hän eilen tuli minua eteisessä vastaan oltuaan kiristämässä aivopainemittaria, hän esitteli itsensä ”minä oon vaan neurokirurgil”. Minä sanoin, että ”ai vaan neurokirurgi”, ja hän selitti minulle ikään kuin en tietäisi, että hän ei ole Annia hoitanut, että on vaan ollut käymässä. 

Inkeri tulee huomenna isän ja äidin kanssa tänne! Hän jää yöksi minun kanssani. Ihanaa! Sitten istumme täällä sylityksin ja nukumme kainaloisina kanoina! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla