Jo useampana vuonna mieleni on tehnyt aloittaa uusi harrastus, valokuvaaminen. Pidän valokuvien ottamisesta ja otankin niitä päivittäin. Olen myös kuvannut lasten vuotiskuvat yms. itse ja onnistunut hyvin.

Haluisin kuitenkin kehittää taitojani ja sehän tarkoittaa järjestelmäkameran ominaisuuksien opettelua ja niiden hyödyntämistä. Olen etsinyt tietoa netistä ja kirjoista. Vielä pitäisi ehtiä tutustua rauhassa kameran asetuksiin ja katsoa, miten ne vaikuttavat kuvaamiseen. Tämän tunnen jotenkin hankalana ja vaikeana aloittaa. Valotusajat, ISO-arvo, f-arvo… kaikki nämä ovat vain sananhelinää päässäni.

Todennäköisesti, jos antaisin kameralle hieman aikaa ja tutustuisin siihen kunnolla, kokeilisin ja katsoisin, vaikealta tuntuva asia ei ehkä olisikaan niin vaikea. Kylläpäs uudenopettelun aloittaminen tuntuu nyt haastavalta! Toisaalta kaipaan sitä oivaltamista, onnistumisen iloa.

Tätä kirjoittaessani tajusin, että olen juuri aloittanut toisenkin uuden harrastuksen: puutarhan hoidon. Se se vasta haastavaa on; en ole mikään viherpeukalo, vaikka innostusta riittää vaikka muille jakaa.

Täytynee odottaa sadepäivää ja pyhittää se järjestyskameran salaisuuksien tutkimiseen. Kyllä minä vielä osaan!

Oppiminen ei ole keino päästä tavoitteeseen vaan se on tavoite itsessään.

- Robert A. Henlein

Kommentit (0)

Seuraa 

Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin useimmiten.

Käsityöt, askartelu, leipominen ja juhlien järjestäminen ovat mielipuuhaani. Nyt olen innostunut myös sisustuksesta ja puutarhanhoidosta. Kahden lapsen äitinä yritän mahduttaa arkeeni pieniä hetkiä inspiraatiota ja ideoita. Yritän myös innostaa lapset mukaan askartelemaan ja kartuttamaan kädentaitojaan.

Näistä ja kaikesta muusta arjen ja juhlan välillä kirjoittelen, tervetuloa mukaan. 

Blogiarkisto

2016