Tätä kysymystä ei PikkuMies ole vielä kysynyt, mutta odotan sitä päivää. PikkuMiehen tarkkaavaisia korvia ja ehtymätöntä uteliaisuutta sekä tiedonjanoa on kohta vaikea kiertää ja usko Joulupukkiin ehtyy.

Itse kuitenkin uskon Joulupukkiin ja tonttuihin, ainakin hieman. Uskon siihen mielentilaan, jännitykseen ja tunnelmaan, jonka joulupukki ja joulun odotus tuovat. Uskon myös, että voi kuulla tontun tiu´un helisevän, kun kuuntelee tarpeeksi pitkään. Toivon voivani siirtää uskon Jouluun myös lapsilleni, kun Joulupukkiin uskominen loppuu.

Sitä ennen, meille tulee kyllä pukki kylään ainakin kerran vuodessa. En luota tilauspukkeihin, vaan pukin virkaa on hoitanut veljeni. Tänä vuonna hän ei kuitenkaan pääse aattona tulemaan, joten Joulupukki on kirjoittunut lapsille kirjeen, jossa kertoo, ettei tänä vuonna pistäydy kylään, vaan kiirehtii lahjasäkin jätön jälkeen jo seuraavaan paikkaan.

Kirjoitin kirjeen tietokoneella käsialaa muistuttavalla fontilla. Revin reunat ja liukuväritin ruskeaksi. Lopuksi rypistin ja suoristin paperin, rullasin ja solmin rusetin koristeeksi.

Itse en millään jaksaisi odottaa aattoa ja lasten innosta puhkuvaa energiaa sekä ilmeitä, kun he avaavat pakettejaan. Jännitys kihelmöi jo vatsassa, enää muutama päivä!

Kommentit (1)

Seuraa 

Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin useimmiten.

Käsityöt, askartelu, leipominen ja juhlien järjestäminen ovat mielipuuhaani. Nyt olen innostunut myös sisustuksesta ja puutarhanhoidosta. Kahden lapsen äitinä yritän mahduttaa arkeeni pieniä hetkiä inspiraatiota ja ideoita. Yritän myös innostaa lapset mukaan askartelemaan ja kartuttamaan kädentaitojaan.

Näistä ja kaikesta muusta arjen ja juhlan välillä kirjoittelen, tervetuloa mukaan. 

Blogiarkisto

2016