Itse olen kova touhuamaan ja tekemään, enkä aina muista pysähtyä. Viime viikkoina kuitenkin olen pyrkinyt pysähtymään muutamaksi hetkeksi ja voi mitä kaikkea olen huomannutkaan.

Yövuorosta kotiin päin lähtiessäni kirkas auringonpaiste valaisi mieltäni ja tajusin, että kevät on jo pitkällä. Kotiin ajettuani ja autosta noustuani lintu tervehti iloisesti sirkuttaen. Hymyilin itsekseni.

Autoin PikkuNeitiä pukemaan aamusta vaatteita päälle. Hän haluaa kovasti itse laittaa jo sukkahousut ja housut jalkaan. Tovin yritettyään ja minä useaan kertaan hoettuani ’saako äiti auttaa’ Neiti yhtäkkiä katsoi minua silmiin ja sanoi ’auttaa’. Neidin sanavarasto on tähän mennessä koostunut pappa-sanasta. Ja voi sitä iloa ja taputusta, kun Neiti lopulta sai housut ylös pienellä avustuksella.

Pöytää pyyhkiessäni huomasin orkideassani taas uusia pieniä nuppuja. Ajattelin, että kukka on ollut minulla jo vuodenpäivät ja se on tuntunut kukkivan lähes koko ajan. Ihanaa!

Tutkiessani ja suunnitellessani kuukausikalenteriamme, huomasin kalenterin kulmaan raapustetun viestin, joka hymyilytti: #spring :)

Lounasta tehdessäni PikkuMies totesi ’Alisan mummokin laittaa kauhan noin kattilan päälle Muumeissa. Sä näytätkin ihan noidalta.’ Tälle ei voinut muuta kuin nauraa.

Lapset katsoivat PikkuKakkosta olohuoneessa, isompi istui sohvalla ja pienempi koetti kiivetä sinne myös. Hetken päästä PikkuMies hieman avusti Neitiä ja kohta huomasin molempien istuvan sohvalla. PikkuNeiti kävi vielä halimassa Isoveljeään kiitokseksi.

Kotiin tullessani jokin raikas tuoksu leijaili nenääni enkä meinannut millään keksiä mikä se on. Lopulta tajusin tuoksun tulevan puhtaasta valkopyykistä ja tuoksu oli raikastanut koko talon kauppareissun aikana. Hymyilin itselleni, puhdas valkopyykki tuoksuu taivaalliselta!

Kovan sateen jälkeen huomasin vaaleanpunaisen auringonlaskun olohuoneen ikkunasta. Koko takapiha näytti sumean vaaleanpunaiselta kosteuden vuoksi. Ihana kevät ja raikas sade, luonto kiittää.

Välillä täytyy muistaa pysähtyä, jotta osaa arvostaa pieniä hymyn hetkiä, joista arjen ilot muodostuvat. 

'Ihminen joka hymyilee kun kukaan muu ei näe, hymyilee aidoimmin.'

Kommentit (1)

Seuraa 

Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin useimmiten.

Käsityöt, askartelu, leipominen ja juhlien järjestäminen ovat mielipuuhaani. Nyt olen innostunut myös sisustuksesta ja puutarhanhoidosta. Kahden lapsen äitinä yritän mahduttaa arkeeni pieniä hetkiä inspiraatiota ja ideoita. Yritän myös innostaa lapset mukaan askartelemaan ja kartuttamaan kädentaitojaan.

Näistä ja kaikesta muusta arjen ja juhlan välillä kirjoittelen, tervetuloa mukaan. 

Blogiarkisto

2016