Tänään viimeinkin sain nipistettyä aikaa ja intoa PikkuMiehen pipon tekoon. Olin leikannut kankaan valmiiksi jo muutama viikko sitten ja PikkuNeidin pipon sain valmiiksi viime viikolla. Tasapuolisuuden nimissä toisenkin mussukan pipo piti tehdä valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Aiemmin kesällä törmäsin pariin otteeseen markkinoilla lippapipoihin ja löysin niitä myös nettikaupoista. Ajattelin, että lippapipo voisi olla ratkaisu viimevuotiseen  lippiksestä luopumis-taisteluun, jonka jouduin PikkuMiehen kanssa käymään. Lippapipossahan yhdistyy lippiksen lippa ja pipon lämmittävyys.

Olen tehnyt pipoja aiemminkin, mutta ne ovat olleet paljon yksinkertaisempia. Esimerkiksi PikkuNeidin pipo on käytännössä trikoinen putkilo, joka on taiteltu kaksinkerroin ja päälaelle on ommeltu saumat myötäilemään pään muotoa.

Rusetti on tehty tummansinisesti kangaskaistaleesta, söpö pieni yksityiskohta.

Haastavinta oli saada lippa istumaan nätisti pipon alareunan saumaan (jota putkilopipossa ei edes ole). Teen pipoja mututuntumalla eikä ajatus ja toteutus aina kulje käsi kädessä. Lopulta, käänneltyäni pipoa nurjalta puolelta oikealle puolelle useamman kerran ja aseteltuani saumoja yhteen, onnistuin.

Tein lipan tukevasta, kolminkertaisesta kankaasta ja tikkasin sen päältä vielä kolme kertaa.

Pikkumiehen kangasvalinta osui mukavasti yhteen välikausitakin kanssa.

Lapset tuntuivat viihtyvän uusissa pipoissaan eikä samanlaisia ainakaan ihan heti kävele vastaan.

Tällä kertaa sain juuri sitä mitä halusin itse tekemällä. Myöskään kukkaro ei keventynyt läheskään niin paljon kuin jos olisin ostanut pipot valmiina. Kankaita jäi mukavasti yli, niistä voin tehdä jotakin muuta mukavaa. Tai lisää pipoja. :)

Kommentit (0)

Seuraa 

Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin useimmiten.

Käsityöt, askartelu, leipominen ja juhlien järjestäminen ovat mielipuuhaani. Nyt olen innostunut myös sisustuksesta ja puutarhanhoidosta. Kahden lapsen äitinä yritän mahduttaa arkeeni pieniä hetkiä inspiraatiota ja ideoita. Yritän myös innostaa lapset mukaan askartelemaan ja kartuttamaan kädentaitojaan.

Näistä ja kaikesta muusta arjen ja juhlan välillä kirjoittelen, tervetuloa mukaan. 

Blogiarkisto

2016