Vuosikymmenten päästä oli kiva löytää sukulaisensa uudelleen ja tutustua hänen perheeseensäkin.  

Lapsetkin tuntuivat ens alkuun tosi mukavilta.  Ajattelin, että me tullaan tapaamaan vielä usein.  

Kävimme heillä ja olikin mukava nähdä, miten he asuvat ja miten söpö koira heillä on.  Mutta jo ekalla viereilukerralla huomasin, että lapset saavat sanoa vieraalle mitä vain ilman, että siihen puututtiin.  He olivat perheessä niitä pikkupomoja, joita kumarrettiin.  

Lapsi: "Miks noi on täällä?"  Minä: "No me haluttiin tulla teille kylään".  Lapsi: "Emmä sulle puhunu".  Äiti ei sano lapsensa käytökseen mitään.   Oli pari muutakin "outoa" juttua tällä vierailulla, mitä ihmettelin.  

Noh, kutsuin heidät vastavierailulle.  Ekalla kerralla rikottiin kissanlelu ja jouduin jo vähän puuttumaan siihen, miten kissoja kohdellaan.  Yllätys: äiti ei kieltänyt tai puuttunut millään tavalla.  Ihmettelen yhä, miksi silti pyysin heidät uudelleen kylään.

Toisella kerralla yksi lapsista löi minua, kun nauroin heidän pelatessaan wiitä.  En  olisi saanut nauraa.  Minä aloin huutamaan, että minua ei kukaan lyö minun omassa kodissani.  Äiti oli hiljaa...... olin todella vihainen.  Lopulta äiti pakotti lapsen pyytämään anteeksi ja selitti, että kun tää on niin herkkä ja he ei halua komentaa.......

Silloin tiesin, että ei....... turha yrittää mitään, kun ei tästä mitään tule.  En halua pitää enää yhteyttä.  On minulla niitäkin, jotka eivät tule minua lyömään omaan kotiini, vaan vietämme ihania hetkiä keskustellen.  

Kommentit (2)

Vierailija

Juurikin näin. On hienoa löytää uusia (tai entisiä) ihmisiä elämään, mutta elämä on liian lyhyt siihen että väkisin pitää yhteyttä niihin joihin yhteyttä ei synny. Olen lakannut pitämästä yhteyttä yhteen ystäväperheeseen ihan samasta syystä, en halunnut kiristellä hampaitani (taikka ryhtyä rähjäämään) aina kun pikkuenkelit tuhosivat kotiani ja vanhemmat selostivat laupiaana vieressä kuinka pienokainen on ni-iin tarmokas ja luova. Jos lapsi ei tajua, sen saa kyllä oppimaan, mutta jos vanhemmat eivät tajua, niin sitten ei yleensä kannata vaivautua enempää.

Seuraa 

Yksinhuoltajan arjesta enkeli- ja henkimaailmaan ja paljosta siltä väliltä :)