Minä olen rehellinen.  Ei, olen yltiörehellinen.  Muistan vieläkin, kun ostin kaksi pesuvatia, kassaneiti ei huomannut niitä olevan kaksi ja otti hinnan vain yhdestä.  En siinä asiaa niin ihmetellyt, kuin vasta autossa.  Menin vateineni takaisin kassalle ja selitin, että kun otit hinnan vain yhdestä ja näitä on kaksi.  Kyllä minua katsottiin, kuin olisi muutama ruuvi löysällä ja osa tipahtanutkin jo. 

Työelämässä varastelu tuntui olevan hyväkin vitsi.  Viedä työpaikalta. Mitä arvokkaampaa pystyi viemään, niin sen hienompaa se monestakin oli. 

Olen taas uudessa työpaikassa.  Enää en kestänyt, vaan olin se ällöttävä juorukello, joka meni kertomaan asiasta ylemmälle taholle.  Sainkin yllätyksekseni kiitokset asiasta.. 

Minä en vaan voi.  Omatuntoni ei vaan anna minun toimia väärin.  Olla totuudentorvi on sitten eri juttu.  Se koetaan kielteisenä ja sen tarkoitus onkin tuoda ikävällä tavalla esille toisen puutteet tai heikkoudet.  Mutta aito rehellisyys.... sitä en ole enää tavannut.

Olisiko osuutensa rehellisyyteeni enkeleilläkin, oppaillani ja henkimaailmalla, joka on koko ikäni minua opettanut ja saanut minut koulutettua lopulta niin herkkätunteiseksi, ettei epärehellisyys vain ole enää edes vaihtoehto.

En ole oman edun tavoittelija.  Suon mieluusti toiselle menestyksen.  Eikö kuulostakin liian hyvälle.  Niin minustakin nyt, kun sen saan kirjoitettua tähän.  Mutta uskon myös lähimmäisiäni ja ihania lapsiani, jotka ovat sanoneet, että kun sä, äiti, olet niin kiltti.  Ja olen saanut kuulla myös olevani liian hyvä ihmiseksi. 

Kokeilkaahan itsekin.  Kun saatte liikaa rahaa takaisin, niin kertokaa asiasta ja palauttakaa liika raha.  Jos repäisette kirjaston kirjan sivua vähänkin, niin ilmoittakaa siitä palauttaessanne kirjaa.  Pienistä asioista kasvaa isompi virta ja oma hyvinvointikin lisääntyy ja mikä parasta; teihin luotetaan!!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Yksinhuoltajan arjesta enkeli- ja henkimaailmaan ja paljosta siltä väliltä :)