Tehdään ajatuskoe.

 

Kuvittele mielessäsi tyypillinen suomalainen kirkonkylä. Ehkä muutama yksittäinen ennen toista maailmansotaa rakennettu puutalo. Keskusristeyksen molemmin puolin laatikkorakentamisen työnäytteitä, eniten 1960-luvun jälkeen rakennettuja. Nyttemmin myös pelloilla.

 

Kuvittele sitten mielessäsi tyypillinen englantilainen maaseudun pikkukylä. Pittoreskeja harjakattoisia tiilitaloja puutarhoineen ja kauppoineen. Viihtyisää, vihreää, kodikasta, perinteistä.

 

Olet ehkä kuullut väitteen, että rakennusten pitää aina olla oman aikansa näköisiä. Sillä väitteellä meillä sallitaan ja oikeutetaan myös paljon rumaa ja huonoa rakentamista. Ja mitätöidään muut ratkaisut. Että se on sitä nykyaikaa, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Mutta on bluffia väittää, ettei rakennetulla ympäristöllämme olisi meihin vaikutusta, hyvää ja huonoa.

 

Omasta kulttuuriperinnöstään muutenkin ylpeät britit täydennysrakentavat vanhoja kyliään niin, että jos ei tietäisi, mikä on uutta ja mikä vanhaa, ei sitä juurikaan päältäpäin huomaisi. Tavoitteena ei ole uuden ja vanhan mahdollisimman suuri erottuminen toisistaan eikä tähtiarkkitehdin viimeisin päähänpisto. Vaan se, että uusi kunnioittaa vanhaa, kaunista, perinteistä kulttuuriympäristöä, josta ihmiset välittävät, niin että uudet rakennukset eivät riko vaan rakentavat ja eheyttävät sitä lisäten viihtyisyyttä.

 

Miksi meillä Suomessa arvostetaan niin vähän sitä mikä meillä on kaunista ja hyvää? Ja miksi me suomalaiset haluamme tavoitella rumaa ja kertakäyttöistä, kun meillä olisi se toinen vaihtoehto?

 

Kuvan lähde: http://www.telegraph.co.uk/finance/property/11904995/The-rise-of-Britain...

 

Kommentit (2)

Matti
Liittynyt27.8.2015

Näin rikkaaksi maaksi Suomi on uskomattoman köyhä, kun katsotaan rakentamisen laatua. Viihtyisyyteen vaikuttaa tosiaan paljon se, miltä rakennukset näyttävät. Ei luulisi maksavan yhtään enempää suunnitella kaunista ruman sijasta. Mutta jos päämääränä on laatikko, niin ei kai siitä muuta voi tulla. Erilaista osaamista tarvittaisiin rakennuttajapuolelle.

Janne Peltola

Mun kuuleman mukaan tähän on Suomessa kolme pääasiallista syytä: 1) 1950-70 -luvuilla (ja ehkä 80-luvullakin) koulutuksensa saaneen arkkitehtikunnan allergia vanhan kopioimista (ns. kertaustyylejä) vastaan. 2) Liikennesuunnittelijoiden (koko ala syntyi oikeastaan vasta 1960-luvulla) taholta tullut normitus, jonka varjolla myös kaupunkien keskustojen liikenneratkaisuja alettiin arvioimaan sen mukaan, miten sujuvaa autoliikenne (ja nimenomaan autoliikenne) oli myös kaupunkikeskustoissa. Tämä ei toki liity julkisivujen tai ylipäänsä rakennusten suunnitteluun, mutta selittää osaltaan sitä, että miksi Suomessa erityisesti pikkukaupunkien ja maalaiskylien keskustat ovat sellaisia kuin ovat. 3) Modernismia ihannoineiden arkkitehtien (ja liikennesuunnittelijoiden) keskuudessa vallinnut vapaiden näkemien yliarvostus myös kaupunkiolosuhteissa. Tämä osaltaan hävitti umpikorttelit suomalaisesta kaupunkirakentamisesta noin 50-70 vuodeksi 1930-luvulta 2000-luvulle. 4) Jossain vaiheessa 1950-luvulla itsensä läpi lyönyt ajatus suomalaisessa rakentamisessa ja laajemminkin yhteiskunnassa siitä, että kaikki mahdollinen pitää uudistaa ja tehostaa (riippumatta siitä, että onko nykyisessä järjestelmässä todellista tehottomuutta vai ei.)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen kyllästynyt rumaan, tylsään, heikkolaatuiseen ja ympäristöä ankeuttavaan uudisrakentamiseen Suomessa.

 

Haluan edistää klassisen perinteen ja kauneuden arvostuksen paluuta rakentamiseen ja osoittaa, että rumalle laatikkorakentamiselle on olemassa vaihtoehtoja.

 

Jos arvostat klassisen kauniita rakennuksia, tervetuloa mukaan myös Facebook-ryhmään: https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/