Piti oikein erikseen miettiä, mikä viikonpäivä sitä eilen toissapäivänä olikaan. Jouluna iskenyt flunssa ja välipäivien etätyöt sotkevat pään. En oikein ollut edes sisäistänyt, että vuosi vaihtuu huomisen jälkeen. Onneksi työkaveri muistutti asiasta, niin tajusin tehdä ruoka- ja ostoslistan uudellevuodelle. Kauppaan oli eksynyt jokunen muukin, onneksi nyt ei tarvitse ennen ensi vuotta markettiin astua!

Tekaisin siis tosiaan maanantaina spontaanisti pizzat - tai en ihan niin spontaanisti, sillä jauho oli loppu ja minun piti pyytää Miestä tuomaan sitä kotimatkalla kaupasta ennen kuin pääsin hommiin. Pupulandian Jennin snäpin innoittamana päätin kokeilla kylmäkohotettua taikinaa ja taidanpa muuten pitäytyä siinä vastedeskin, oikean lämpöisen veden aikaansaaminen on niin rasittavaa. Aikani googleteltuani päädyin käyttämään tätä reseptiä, ei kai "maailman parhaaksi" tituleeratulla ohjeella voi mennä pieleen. Tuorehiivaa meillä ei ollut, joten oma versioni näytti tältä:

5 dl kylmää vettä
tilkka oliiviöljyä
1 pussi kuivahiivaa
13 dl vehnäjauhoja
suolaa

Sekoita vesi, oliiviöljy ja kuivahiiva kulhossa. Sekoita suola osaan venhnäjauhoja. Lisää jauhot vähitellen nesteen sekaan koko ajan sekoittaen. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa ainakin pari tuntia.

Aluksi näytti siltä, että jauhoja olisi ollut aivan liikaa, mutta onneksi en lisännyt nestettä vaan vaivasin kärsivällisesti, sillä kyllähän ne kaikki lopulta taikinaan hävisivät. Näin jälkikäteen ajateltuna myös kuivahiiva olisi varmaan kannattanut sekoittaa jauhoihin mutta meni se noinkin.

Vasta kaulitsemisvaiheessa tajusin, että ohjeesta tulee pizzaa peräti neljä pellillistä. Tein kaksi ja jätin loput taikinat vielä jääkaappiin muhimaan - seuraavana päivänä niistä tuli oiva foccacia sekä villinä kokeiluna nutellapizza.

Molempiin pizzoihin tuli tomaattikastikkeeksi sekoitus ketsuppia ja sriracha-kastiketta. En itse ole mikään valmiskastikkeiden ystävä, ja ketsuppikin on jääkaappiimme jäänyt eräiden kemujen jäljiltä, mutta iloisesti noita kahta purkkia tervehdin, kun tajusin tomaattimurskan olevan loppu. Toimi aivan hyvin tämäkin versio, vaikka itsetehty on toki aina parempaa.

Ylemmässä kuvassa odottaa uuniin pääsyä kasvispizza täytteinään paprikaa, kirsikkatomaatteja ja ananasta sekä mozzarellaa. Toiseen pellilliseen upotin anoppilasta saadut joulukinkun jämät paprikan sijaan ja lisäksi viime hetken päähänpistona pinjansiemeniä - toimi! Itseasiassa niin hyvin, että taidan alkaa aina käyttää pinjansiemeniä pizzassa.

Tätä kirjoittaessa tuli nälkä, joten taidan pistää lihapullat tulille. Palataan!

Kommentit (0)

Seuraa 

Espoolaisen kerrostalokolmion elämää 28-vuotiaan naisen näkökulmasta. Mukana menossa Mies ja 8/2013 syntynyt Poika. Kirjoittaja potee kroonisena ainakin matkakuumetta, sisustushulluutta ja vaatemaniaa sekä kärsii jatkuvasta aikapulasta. Blogi päivittyy kun päivittyy.