Kirjoitukset avainsanalla Onnellisuus

Helsingin Sanomat huhuili viime lauantaina ihimisiä, jotka ovat tehneet elämässään onnellisuusratkaisun. Eli siis ratkaisun jonka tähtäimenä on onnellisuus.
Aloin miettiä olenko sellaista tehnyt ja tulin siihen tulokseen että joo, kyllä.

Ajatukset pomppivat kuitenkin ihan vain onnellisiin hetkiin ja ensimmäisenä tuli nytkin, kuten joka kerralla mieleen eräs alkukevään 2006 yö opiskelupaikkakunnallani Lappeenrannassa.
Pieni silmäteräni oli kuusi viikkoa vanha ja sai ensimmäisen nuhansa.

(Toki kuljetimme hänet välittömästi yksityiselle lääkäriasemalle jossa lääkäri nauruaan pidätellen kuunteli hengästynyttä selvitystäni siitä, että tällä vauvalla on nyt nenä tukossa.)

Yöllä tyttäremme ei saanut nukuttua enkä myös minäkään. Tuore isä yritti nukkua hetken ennen töihiin lähtöä, mutta me perheen naiset linnoituimme olohuoneen isoon nojatuoliin peiton alle.
Kuu heijasteli Saimaan jäiseen ja lumiseen pintaan, pakkanen paukkui melkein kolmessakymmenessä ja pienenpieni tyttäreni tuhisi kainalossani.
Myös koiramme oli kääriytynyt peiton alle ihan varmuuden vuoksi.

Siinä me sitten torkuimme ja tuhisimme ja joku yöradiokanava soitti hiljaa Simo Silmun biisiä Kaikkea hyvää.

 

Riittääkö siis jos muistelee tasaisin väliajoin onnellisia hetkiä, mutta ei välttämättä ole tehnyt mitään sen kummempaa oivallusta tai ratkaisua?

”minä toivon niin sisälläin että löydät onnesi näin ..”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koska olen tänään valittanut ihan kaikkea, aion nyt ajatella asiat hieman toisin.

1. Olen onnellinen, koska olen aivan jumalattoman uupunut viikonlopun reissusta. Olen todennäköisesti uupunut aamusta yöhön kestäneen naurun vuoksi. Kyljet on kipeät sen saman nauramisen seurauksena.

2. Olen onnellinen siitä, että minulla on työ jossa minua tänään väsytti aivan jumalattomasti. Näinä päivinä työkään ei ole itsestäänselvyys.

3. Olen onnellinen siitä, että lapsellani on vain kuumetta ja korva kipeä. Hänellä voisi olla jotain sellaistakin, joka ei menisi ohi jäätelöllä ja lihapasteijoilla.

4. Olen onnellinen siitä, että lapsen isälläkin on työ josta ei vaan joskus voi olla pois.

5. Olen onnellinen siitä, että meillä on tiheäsilmukkainen tukiverkosto joka hoiti tämän päivän upeasti.

6. Olen onnellinen siitä, että lapseni huutelee sängystä että hänen nilkkoihinsa on kuuma mutta "varpaanpäihin on kylmä" ja minun pitää ihan hetken päästä mennä pitämään hänen varpaanpäitään käsieni välissä.

7. Olen onnellinen siitä, että vaikka nuo ensimmäiset neljä kohtaa piti keksiä hampaat irvessä, nämä loput tulivat jo ihan oikeasti tyytyväisenä

8. Mä olen ihan oikeasti onnellinen just nyt. Ja just nyt menen lämmittämään varpaanpäitä.

 

"Tiedän olevan hyvää ja kaunista
Enemmän kuin unelma onnesta"

 

 

Kommentit (0)

Kollega valitti aamulla että syksy on kauheaa aikaa kun kaikki ihmisetkin murjottaa. Väitin vastaan ja lupasin löytää lounaalta onnellisen näköisen ihmisen. Olin jo kanacaesarin loppuosassa eikä vastaan ollut tullut vielä oikein pirskahtelevaa onnellisuutta. Aloin jo hieman huolestua kunnes..

Lounaspaikan ulkopuolella, siinä mun ikkunapaikan vieressä, pussaili joku pariskunta. Meno oli yllättävänkin rakkaudellista torstaiseen lounasaikaan nähden (tai ehkä mä olen vaisu julkipussaaja?) ja alkoi ihan hymyilyttää siinä ikkunan toisella puolella.
Pariskunta sai jäähyväisensä heitettyä ja nainen lähti kävelemään pois. Mies jäi tuijottamaan naisen loittonevaa takapuolta ja tuijotti sitä pitkään. Leveä hymy kasvoillaan hän sitten pyöritteli siinä päätään ja lähti kävelemään pois.

Siinä hymyssä, tuijotuksessa ja epäuskoisessa päänpyörittelyssä oli sellaista alkukantaista onnellisuutta että päivän voittaja ratkesi saman tien. Voi kyllä olla ettei mies muistanut enää ollenkaan miltä naisen kasvot näyttivät..

Eli hei! Onnen voi löytää ihan arkipäiväisistä asioista. Syksylläkin!

Päivän lyriikoiden valinta oli todella iisiä koska Chrisin liput tulevat aamulla myyntiin!

”If you take a life
Do you know what you’ll give
Odds are you won’t like what it is
When the storm arrives
Would you be seen with me
By the merciless eyes I’ve deceived
I’ve seen angels fall from blinding heights
But you yourself are nothing so divine
Just next in line”

Kommentit (2)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat