Kirjoitukset avainsanalla Von Hertzen Brothers

Koska viikonloppu oli muutenkin nautiskelua, myös sunnuntai-illan ruoka voi vielä olla nautiskelua. Tähän tarkoitukseen sopii mainiosti itsetehdyt burgerit.

Mikähän siinä muuten on, että burgeripihvit pitää paistaa hieman tummiksi? Ja sitten pannulla, ei uunissa kuten normiarkiruokapihvit. Ja riittävän suolan kanssa!

Väliin tuli salaattia, cheddaria, pihvi, sipulirenkaita, tomaattia ja tietenkin kastiketta. Jos olisin ihan itse saanut päättää, pihvi olisi ollut maustettua karitsajauhista ja kastike minttutsatsikia, mutta ruokaseuralainen pyöritteli silmiään erikoisuuksille ja näinpä pihvi oli normijauhista ja kastike ihan perinteistä kurkkumajoa.

 

Hamppari nautitaan tietenkin paperiin käärittynä (ei mitään haarukka-veitsi-touhuja tähän), homma viimeistellään mudcake-jädellä ja sitten nuokutaan leffan edessä tyytyväisenä hymyillen. Koska sunnuntai-illathan pitää varata nautiskelulle ja pelkästään sille!

 

"damn this illusion
lust and confusion
are eating up my mind
this situations
devils creation
an evil in disguise

cause I can't get out of here
where nothing seems real
the answer is near
I still just to hold on to

I hold on to your feet
there's nothing more I need
if I surrender will you remember me
as I surrender will your love enter me?"

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voi miten monta ihanaa ja erilaista juttua viikonloppuun voikaan mahtua!
Perjantain etäpäivän jälkeen hyppäsin autoon ja lähdin Helsinkiin katsomaan ihanaa Von Hertzen Brothersia. Liput oli ostettu jo joulukuussa ja keikkaa odotettu melkein henkeä pidätellen siitä lähtien. Voih ja voih miten hyvä keikka se olikaan! Kyynel silmässä ja iho kananlihalla kuuntelin suosikkibiisit ja toki lauloin mukana. Ääni oli lauantaiaamuna vähän käheä. Kannattaa muuten näköjään treenata käsilihaksia salilla, jaksaa sitten keikalla heiluttaa käsiä ylhäällä sen vaaditut pari tuntia!

Ja miten ihanaa on sekin, että keikka päättyy jo yhteentoista mennessä, ehtii kotiin ja suht ajoissa nukkumaankin. (Oliko tämä tylsää? Saattaa olla, mutta miten ihanaa onkaan pujahtaa puhtaisiin ja viileisiin lakanoihin omassa sängyssä..)

Lauantaina ohjelmassa oli vanhojen valokuvien katselua isovanhempien kanssa. Mummo oli kuulemma hurmannut vaarin palvikinkulla. Tarinaa ei avattu sen enempää, mutta isovanhempien keittiössä oli kaksi senioria jotka hihittivät asialle. Kukaan ei uskaltanut kysyä enempää, mutta kai se sitten niin on että tie miehen sydämeen aukeaa palvikinkulla. Tai aukesi ainakin 50-luvun alussa. Ihmeteltiin myös sitä, miksi isovanhemmista on otettu kaksi kihlajaiskuvaa. Se johtuu siitä, että tuleva anoppi, vaarini äiti, ei ollut hyväksynyt ensimmäistä kuvaa. Vaikka se oli otettu Helsingissä!

Lauantaihin mahtui myös kevään ensimmäinen metsäjuoksulenkki. Hymy ei hyytynyt edes siinä vaiheessa kun tajusin seisovani polvia myöten ojassa. Ei se jää sitten ihan pitänytkään. Vaikka hymy ei hyytynyt, tuli kyllä juostua loppumatka aika ripeästi. Sauna kun oli odottelemassa, eikä ne keväiset ojat ainakaan lämpimällä vedellä ole täyttyneet.

Tänään on tehty autonpesuhommia, pesty talvivaatteita ja leivottu korvapuusteja.

Perjantaisesta työpäivästä tuntuu olevan ikuisuus.
Huominen maanantaikaan ei rasita.

Tuntuu muuten aika onnelliselta. Hymyilkää tyypit!

 

"I was banging on the door when I came to realize
I would need a miracle to get a taste of paradise

I used to get very very lonesome
And jealous of everyone else who was playing in the rain
And I never really came to understand
Why happiness belonged to the other kids, not me in any way

I couldn't go out to play

The little child within myself
Couldn't learn to read the signs
I kept hiding within myself
Like a bird afraid to fly
With no fire within myself
I couldn't burn to reach the skies
The child within myself was a mess and yes,
I needed a miracle to open the gates
For the light to kick out loneliness"

 

 

 

Kommentit (0)

Luvassa Tinder-valitusta jo toista päivää putkeen!

Olin (erinomaisella) lounaalla tänään. Samaan pöytään sattui kaksi ihan komeaa miestä ja viereiseen pöytään samoin. (Kyllä. Todellakin menen tuonne uudelleenkin.)

Huomasin yhtäkkiä muodostavani heistä kaikista Tinder-tyyppistä ensivaikutelmaa. Juuri ennen kuin tajusin etten voi swiippailla läsnäolevia ihmisiä mihinkään suuntaan, tajusin ettei onneksi pidäkään.

Ja niin sujui se lounas ventovieraiden miesten kanssa ruokaa kehuen ja niitä näitä jutustellen. Ja se oli normaalia ihmiskäytöstä, ei deittailua, tutustumista eikä edes kiinnostusta.
Se oli ihanan normaalia.

Päivän pohdinta on siis se, että tekeekö Tinder ihmisistä ihan normielämässäkin tosi mustavalkoisia?

Tuleeko työympyröissäkin tehtyä päätelmiä ihmisistä samaan tapaan kuin Tinderissä? Vaikuttaako tuollainen ajatuksiin ja käyttäytymismalleihin?

Kuka on viisas ja osaa kertoa?

Ja onko kellään kerrottavana mitään sellaista tarinaa jossa Tinder-aktiivi ei olisi muuttunut mustavalkoiseksi karsijaksi?

”In a world of us and them
It happens now and then
That faith becomes a battle
Between two cultured men

Father John was said to feel
That only God was real
Whereas Michael was a rebel
An atheist with zeal

Both traveled overseas
To lecture their beliefs
And disparage the foundation of the others ideals
A day was fixed upon
To weigh the goings-on
The saintly father John was saying

I've always been right
The Word makes me strong
Always been right
And everyone else wrong

We've always been right
To fight how we've fought
Always been right
And everyone else
Has always been, always been wrong ”

 

Kommentit (0)

Aloitin tämän lauantaiaamun reippaasti juoksulenkillä nautiskellen ja nyt sitten illalla nautiskelin sahramirisottokokkauksilla. 
Sahrami ei ole syyttä maailman kallein mauste, onhan se ihan spessua! Miten joku maku voikin olla samaan aikaan niin pehmeä olematta pliisu? Nam.
Mun risotossa oli tänään kanaa (selkeä Milanese siis!) mutta käytän tuossa samassa setissä aika usein myös lohta. Itse en käytä risotossa kermaa enkä tuorejuustoa, mutta parmesanin kanssa en mittaile grammoja! Tuore basilika sopii muuten ihanasti sahramista keltaisen risoton päälle. Kaunista ruokaa on kiva syödä!

Edinburghissa on ihana italialainen ravintola jossa olen syönyt maailman parasta sahramilohta. Tai siis maailman parasta lohta. Tai siis maailman parasta ravintolaruokaa. Tosin, pakko myöntää, rakkauteni kaikkea Skotlantiin liittyvää kohtaan on niin syvää, piinallisen ikävöivää ja loputonta, etten ehkä pysty arvioimaan mitään siihen liittyvää hirveän objektiivisesti.

Nyt yritän jaksaa vielä valvoa, koska lauantai-illan seurustelukumppaneiksi voi nyt valita joko Ian McEwania tai sitten DCI Banksia (uusi kausi alkaa!). Luultavasti tässä käy niin, että kuuntelen vähän Von Hertzen Brothersia ja kohta huomaan etten todellakaan jaksa lukea tai edes avata televisiota. Lapsikin tuossa totesi että onneksi susta ei tullut poliisia kun susta tulee aina kauhean kiukkuinen jos et saa nukkua.

"I don’t remember the day when she fell
My only memory as far as I can tell
Is the trembling of my hands when they held
Withered flowers with her farewell

I became
A charlatan
A bohemian
A clown without shame
Wide awake and in delirium
I can hear myself calling her name.."

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat