Kirjoitukset avainsanalla viikonloppu

Suurin osa viikosta on nyt mennyt ruokahaastekisan kanssa painiessa. Lapsikin on syönyt roiskeläppäpizzaa illalliseksi parina päivänä, on kuulemma älyttömän hyvää.  Kisa-annokset on nyt tehty ja kuvattu ja seuraava askel onkin sitten postata niitä! Seuratkaa siis Instagramia, siellä niitä vilkkuu. :) Eka annos on jo postattu, se oli silmusalaattiramen bataattipihvilla. Ja aurajuustolla, koska olisihan se hirveää jos ruoka olisi liian terveellistä.. ;)
Seuraava annos ja kuva onkin sitten jotain hyvin perinteistä uudella twistillä.

Löysin äsken lounastauko-ostoksilta tuoreita viikunoita ja granaattiomenaa (Lidukasta, tuosta hipsteriruokaputiikistani) joten viikonloppuna on luvassa jotain salaattijuttua noista.. Siis olettaen, että ihanan ystäväni (joka on myös serkkuni) kihlajaisjuhlilta jää vielä ruokahaluja viikonlopulle!

Tänään on pizzailta, karkki-ilta, perjantai-ilta ja uni-ilta, vielä pari tuntia töitä ennen ihanaa viikonloppua.
Luureissa Janis Joplinia ja kollegat naapurihuoneissa ovatkin saaneet nauttia ihan livetulkinnasta. By me.
Ovat kuulemma kaikki lähdössä ihan kohta kotiin. Hmm.

 

Nautiskelkaa tyypit!

 

"Didn't I make you feel like you were the only man - yeah
An' didn't I give you nearly everything that a woman possibly can
Honey, you know I did
And each time I tell myself that I, well I think I've had enough,
But I'm gonna show you, baby, that a woman can be tough.

I want you to come on, come on, come on, come on and take it,
Take it! Take another little piece of my heart now, baby!
Oh, oh, break it!
Break another little bit of my heart now, darling, yeah, yeah, yeah.
Oh, oh, have a!
Have another little piece of my heart now, baby,
You know you got it if it makes you feel good,
Oh, yes indeed."

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voi miten monta ihanaa ja erilaista juttua viikonloppuun voikaan mahtua!
Perjantain etäpäivän jälkeen hyppäsin autoon ja lähdin Helsinkiin katsomaan ihanaa Von Hertzen Brothersia. Liput oli ostettu jo joulukuussa ja keikkaa odotettu melkein henkeä pidätellen siitä lähtien. Voih ja voih miten hyvä keikka se olikaan! Kyynel silmässä ja iho kananlihalla kuuntelin suosikkibiisit ja toki lauloin mukana. Ääni oli lauantaiaamuna vähän käheä. Kannattaa muuten näköjään treenata käsilihaksia salilla, jaksaa sitten keikalla heiluttaa käsiä ylhäällä sen vaaditut pari tuntia!

Ja miten ihanaa on sekin, että keikka päättyy jo yhteentoista mennessä, ehtii kotiin ja suht ajoissa nukkumaankin. (Oliko tämä tylsää? Saattaa olla, mutta miten ihanaa onkaan pujahtaa puhtaisiin ja viileisiin lakanoihin omassa sängyssä..)

Lauantaina ohjelmassa oli vanhojen valokuvien katselua isovanhempien kanssa. Mummo oli kuulemma hurmannut vaarin palvikinkulla. Tarinaa ei avattu sen enempää, mutta isovanhempien keittiössä oli kaksi senioria jotka hihittivät asialle. Kukaan ei uskaltanut kysyä enempää, mutta kai se sitten niin on että tie miehen sydämeen aukeaa palvikinkulla. Tai aukesi ainakin 50-luvun alussa. Ihmeteltiin myös sitä, miksi isovanhemmista on otettu kaksi kihlajaiskuvaa. Se johtuu siitä, että tuleva anoppi, vaarini äiti, ei ollut hyväksynyt ensimmäistä kuvaa. Vaikka se oli otettu Helsingissä!

Lauantaihin mahtui myös kevään ensimmäinen metsäjuoksulenkki. Hymy ei hyytynyt edes siinä vaiheessa kun tajusin seisovani polvia myöten ojassa. Ei se jää sitten ihan pitänytkään. Vaikka hymy ei hyytynyt, tuli kyllä juostua loppumatka aika ripeästi. Sauna kun oli odottelemassa, eikä ne keväiset ojat ainakaan lämpimällä vedellä ole täyttyneet.

Tänään on tehty autonpesuhommia, pesty talvivaatteita ja leivottu korvapuusteja.

Perjantaisesta työpäivästä tuntuu olevan ikuisuus.
Huominen maanantaikaan ei rasita.

Tuntuu muuten aika onnelliselta. Hymyilkää tyypit!

 

"I was banging on the door when I came to realize
I would need a miracle to get a taste of paradise

I used to get very very lonesome
And jealous of everyone else who was playing in the rain
And I never really came to understand
Why happiness belonged to the other kids, not me in any way

I couldn't go out to play

The little child within myself
Couldn't learn to read the signs
I kept hiding within myself
Like a bird afraid to fly
With no fire within myself
I couldn't burn to reach the skies
The child within myself was a mess and yes,
I needed a miracle to open the gates
For the light to kick out loneliness"

 

 

 

Kommentit (0)

Eilinen työpäivä päättyi ihan kaaostunnelmissa (joskus työasiat vaan räjähtävät ihan yllättäen käsiin juuri kun on tuudittautunut siihen tunteeseen että on perjantai ja kaikki on jees).
Edessä oli kuitenkin ajomatka kohti relaviikonloppua ja sen aikana (Ed Sheeranin Afire loven ansiosta!) korvienväli zeniläistyi ja viikonloppukin pääsi alkamaan naurutunnelmissa.

Nyt takana on jo 25 tuntia hihittelyä ja pientä kinastelua, hyvää ruokaa, muutama lasi kylmää kuohuviiniä ja puolikas paketti Aino Ihana Maitosuklaata. En enää edes muista mitä ne niskaan kaatuneet työjutut oli.

(Lisäksi olen onnistunut varastamaan siskolta Louis Vuittonin huivin pidempiaikaiseen lainaan joten kaikki näyttää just nyt ihan erinomaiselta.)

Niin toi otsikko? Kyllä.
Se oli ihan käsittämättömän hyvää.
 

Nauttikaa viikonlopusta tyypit, mä ainakin nautin!
(Biisilainaus on muuten biisistä jonka videota en ole vielä ikinä pystynyt katsomaan liikuttumatta kyyneliin.)

"Once upon a time there was a guy
Who thought life is a joyride of ladies and red wine
He was so sure he'd get the prices and the glory with his rhymes
He'd never need no one to be there beside him
Now they're all surrounding me and I feel lonely
So lonely

Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side"
 

 

 

Kommentit (0)

Marraskuun aurinko on pehmeä ja ujo. Paljastuessaan se hymyilee vähän ujosti, vähän kuin huutaen että "uskalla vaan uskoa että olen vielä olemassa". Se on kuin se jokaisen sisällä asuva lapsi joka välillä nostaa päätään arjen keskellä. Se, joka heräilee kun aikuinen näkee lehtikasan jota haluaa potkaista, lumikasan johon tekisi mieli kaatua tekemään lumienkeleitä tai iso vesilammikko jonka keskeltä tekisi mieli ajaa pyörällä.

Mä näin tänään marraskuista aurinkoa. Se on todistetusti ilmestynyt tänään moottoritien varrelle Helsinkiin päin mennessä. Siellä se oli ja hymyili niin hellästi ettei edes aurinkolaseja tarvinnut kaivaa. Nyt se kyllä on jo piilossa, ulkona nimittäin sataa ja tuulee. Ja on ihan pilkkopimeää.

Viikonloppu on ollut mahtavan rentouttava. Joskus vaan on. Huomenna on vielä vapaapäivä töistä, sekin tekee tästä sunnuntai-illasta ihanan. Saa valita sytyttäisikö vielä kynttilät ja fiilistelisi vai kömpisikö peiton alle talvehtimaan.

Heitän teille kaikille aamuhaasteen huomiseksi: menkää töihin hyvällä fiiliksellä ja hymyillen. Hirveän helppo ehdottaa tällaista rasittavan positiivista juttua kun itse kääntää kylkeä siinä vaiheessa kun te menette töihin. Kyllä mäkin taas tiistaiaamuna inhoan kaikkia positiivisia ihmisiä!

"The sun is sleeping quietly
Once upon a century
Wistful oceans calm and red
Ardent caresses laid to rest
For my dreams I hold my life
For wishes I behold my night
The truth at the end of time
Losing faith makes a crime"
 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat