Kirjoitukset avainsanalla etäpäivä

Tunnelmia voisi kuvitella lähinnä sanomalla "jaksaa jaksaa" nyt kun käsillä on viimeiset työpäivät ennen lomaa. Näille päiville onkin asemoitunut kaikenlaista ja luvassa on pitkiä päiviä.. Sepäs ei kuitenkaan haittaa kun takana on 9 tuntia yöunta ja etäpäivän salaattilounas oli niiin hyvä. Kesäiltojen ja -öiden autoajeluissakin on oma juttunsa, iltaa odotellessa siis.

Näitä salaattiin käärittyjä juttuja alkoi näkyä joka paikassa muutama vuosi sitten. Onkohan se korealaisen ruoan Suomen valloituksen ansiota?
Kääriminen oli tänään ajatuksena täälläkin, mutta JOKU on syönyt täältä kaiken kääräisysalaatin. Jäljellä oli vain jääsaldea, mutta koska se oli tuoretta ja rapeaa, sekin toimi yllättävän hyvin.

Salaatinlehteen käärin savulohta, yrttimarinoitua fetaa, chiliä, kevätsipulia ja basilikaa. Siskon Australiasta tuoma parmesan-rosmariiniöljy pelasti taas tämänkin kohtalaisen yksinkertaisen jutun. Öljy uhkaa kohta loppua, siksipä olen alkanut painostaa siskoa uudelle reissulle. Hän ei tosin ole vielä ehtinyt käyttää (lähellekään) kaikkia niitä kenkiä, jotka viime reissulta osti (näkisitte oikeasti kuinka paljon niitä oli!) joten korvaavia öljysuosituksiakin otetaan vastaan.

Lounas on nyt nautittu, chili ja mustapippuri polttelee hieman huulia ja nyt pitää jälleen hautautua läppärin ääreen.

Aurinkoista tiistaita!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joudun välillä hieman hämmentäviin tilanteisiin tyttäreni eläinrakkauden vuoksi. Eilen meille tuli hoitoon kaksi pupua, jos siis esimerkkiä kaipasitte..

Puput on hirveän suloisia ja pehmeitä ja niitä on kivaa rapsutella. Vähemmän suloista on se heinä- ja purumäärä jonka ne näköjään levittää joka puolelle. Ne on olleet meillä nyt vuorokauden, edessä vielä reilu viikko. Meidän imuri joutuu melkoiselle koetukselle seuraavan viikon aikana.

Lisäksi ne melskaa öisin, jonka vuoksi näinkin koko viime yön unta siitä että ne on päässeet häkeistään pois.

Pakko kuitenkin myöntää, että etäpäivän lounastauolla tuli syötyä aika nopeasti että pääsee rapsuttelemaan pupusia hetkeksi.. Saamarin sydämenvaltaajat.

Kommentit (0)

Kesän ensimmäinen mansikkasalaatti on tehty!

Lohi, mansikat, paistettu halloumi ja vaalea balsamico on aivan ässäyhdistelmä, voihan että! Melkein toivon että olisi tullut ostettua isompi satsi lohta..
Tässä vaiheessa vuotta saatavilla ei ole muita kuin espanjalaisia mansikoita mutta parempien puutteessa kelpaavat kyllä. (Tällä hetkellä äitini hapuilee puhelintaan paniikin vallassa ja kohta soittaa että muistinhan AINAKIN huuhdella ne. Vastaan että joojoo. Sitten alkaa luento aiheesta Ulkomaisen Marjan Vaarat Ihmiskunnalle ja siihen ynähtelen vastaukseksi.)

Hollantilaiset mansikat maistuvat jo melkein suomalaisilta, ruotsalaiset ovat jo melkein suomalaisia eikä suomalaisen mansikan kauteenkaan enää pitkään mene! Sittenhän se hulluus taas alkaa ja niitä tulee syötyä kilo päivässä. Josta tulikin mieleen, että pakastimessa on vielä viime kesän mansikkaa.. tulisikohan niistä helatorstain mansikkasorbetti?

Lounastarvikekaupasta tullessa rappukäytävässä haahuili joku rakennusmiehen työasuun pukeutunut herra. Hän kysyi voisinko avata pyöräkellarin oven. Avasin ja tulin sisään lounaalle.
Lounasta aurinkoisella parvekkeella syödessäni tuli sitten mieleen että mahtaako olla ihan järkevää availla ovia kaikille jotka asiaa sattuu pyytämään. Pakko myöntää, kävin äsken tarkistamassa onko pyörävarastossa vielä polkupyörät tallella. Oli ne.

Lounaan jälkeen palasin läppärin ääreen, yritin kohdistaa auringosta häikäistynyttä katsettani Skype-ruutuun ja olla skarppina palaverissa vaikka mieli juoksenteli auringonpaisteessa nurmikolla paljain varpain.

 

"Love is our resistance
They'll keep us apart and they won't stop breaking us down
Hold me
Our lips must always be sealed

If we live a life in fear
I'll wait a thousand years
Just to see you smile again

Kill your prayers for love and peace
You'll wake the thought police
We can't hide the truth inside"
 

Kommentit (0)

Pidän etäpäivistä koska saa keskittyä kaikkeen rauhassa.
Jotain sosiaalista näistä kuitenkin puuttuu.. esimerkiksi se jolle huutaa sitä v-alkuista termiä kun on excelöinyt tallentamatta ja sitten Tapahtuu Jotain ja jotain (=kaikki) katoaa. En tiedä kuinka monta kertaa tuollainen täytyy tapahtua ennen kuin oppii tallentamaan aina välillä?

Seuranani on siis vähäpuheinen basilikani. Sillä on hieman erikoinen musiikkimaku, koska ei selvästikään arvosta kun laulelen sille (on jotenkin nuukahtaneempi kuin aamulla?).

Biisi on kuitenkin jotenkin ihana. En nyt käytä ylisanoja "maailman paras" tai "super" tai muuta sellaista överiä, mutta ehkä tämä termien vaatimaton rehellisyys kuvaa tätä kauneimmin. Tiedättekö kuinka jotkut asiat vain osuvat johonkin herkkään kohtaan ja jäävät sinne vaikkei niitä koskaan arkipäivinä oikein muistakaan? Sitten kun ne palaavat mieleen, muistaa että ainiin mehän ollaankin sielunkumppaneita tämän kanssa?
Näin mulle käy tämän Pernilla Karlssonin När Jag Blundarin kanssa. Onko ne sanat? Onko ne noi jouset..? Ääni?

Tämän yksinkertainen kauneus pelastaa varmasti just sun aamuäreän ja hymyttömän aamun, kiireisen työpäivän tai sellaisen illan kun vaan väsyttää ja haukotuttaa.

 

Som en sjö utan vatten
Som en lykta utan ljus
Ett liv utan färger
Det är inte du

Nån man ser då man blundar
Som en ängel framför
Nån som hjälper en och flyga
Då man glömt hur man gör
Kär utan känslor
Eller skratta utan ljud
Ett liv utan färger
Det är inte du

Nån som glömt alla bekymmer
En kvinna med mod
Nån som fattar vad man säger
Fast man talar utan ord
 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat