Kirjoitukset avainsanalla avokadopasta

Kollega järjesti tänään salabileet neukkarissamme. Sinne oli tuotu kakkuja (!), suklaata, kahvia, hedelmiä ja mikä parasta, hirveä kasa värityskirjoja ja värikyniä. Siellä me sitten väritettiin asennekuvia (omassakin kuvassa luki I'm not always a bitch. Just kidding. Go fuck yourself.) ja hihitettiin kuin parhaatkin teinit. Paras kahvitauko ikinä! Ja se on paljon sanottu ihmiseltä joka ei edes juo kahvia.

Tiesin jo iltapäivällä, että tänään on avokadopastapäivä. Kävelin kotiin viinikaupan, lakukaupan ja lehtikasojen kautta. Sitten silitin hirveän kasan vaatteita (PERJANTAI-ILTANA HALOO), nautiskelin ulkoilmasta ja tein avokadopastaa. Tiedän vaahdonneeni tästä ruoasta jo aiemminkin, mutta ilmeisesti mikään ei saa minua muuttamaan mieltäni siitä. Miten se voi olla niin hirveän hyvää?

Nyt kello on kahdeksan, olen juuri syönyt kasan pastaa, juonut sen kanssa punaviinilasillisen ja kohta hyökkään lakukipon kimppuun. Lapseni, tuo kulinaristi, nautiskeli antaumuksella Saarioisten jauhelihapizzan maitolasillisen kanssa, makailee nyt television edessä katselemassa piirrettyä ja minä menen sinne ihan just viereen. Karkkiakin on ehkä vielä jäljellä. Rouskutuksesta päätellen ei kyllä paljoa.

Ihanaa kun on perjantai. Onnellinen olo. <3  Luureissa Ellinooraa ja Elefantin paino.

Onnellista viikonloppua!

 

"Silloin luulit et tää on the end
mut ei ollut sun aika tulla osaksi virtaa
päivät taittui eteenpäin mut se takaraivoon jäi
eikä me koskaan enää puhuttu siitä

Eihän leijonilla oo kyynelkanavii
kun heikkoudetkin on vahvuuksii
En mä kehtaa edes kysyä hei mikä on
mut huomaan sun silmistä

Se tekee kipeää kun elefantin painon alle jää
eikä kukaan muu sitä nää
vaik sut luotu kantamaan nousemaan aina uudestaan
oon pahoillani en osannut lohduttaa
mut lupaan vielä se helpottaa"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedättekö, Se Avokadopasta iski heti ensimmäisellä kerralla päähän kuin paistinpannu (voi mikä vertauskuva!) eikä se rakkaus himmene arjessa, juhlassa tai ajan kuluessa.
Sovimme avokadopastan kanssa ihan mielettömän hyvin yhteen. Olemassa ei voi olla yhtään sellaista miestä jonka kanssa kohtaisin samalla tasolla kuin tämän pastan kanssa. Miten ne maut voikin sopia niin ihanasti yhteen? Miten siinä voi olla sellaisia makuja? Miten se pasta voikin pelastaa koko fiiliksen?

Avokadopastaa voi syödä huikennellen punaviinin kanssa (tämä on se paras match), arki-iltana zerokokiksen kanssa kun pitää vielä lähteä autolla jonnekin tai etäpäivän lounaana veden kanssa ja aina se ikäänkuin huutelee että hei sä olet mieletön tyyppi!

Avokadopastan jälkeen olen syönyt myös sitruunapastaa, kehitellyt itse päärynä-aurapastan sekä testannut monia samantyyppisiä pastareseptejä. Se siis myös laajensi pastavalikoimaa suuressa määrin, mutta on se silti selkeästi voittaja.
 

Voi avokadopasta, olet ihana. <3

Ruoan kanssa kuuntelin kahta miestä, joista kummatkin poikkeavat paljon mun normaalista musiikkimausta mutta jotka sai kyllä hymyn huulille kokkaillessa.
Toinen lauloi "Elämä lupaa mulle että teet tilaa jollekin paremmalle, elämä lupaa mulle etten jää sun hyökyaallon alle. Jos huuhtoudun pohjalle nostathan takaisin pinnalle."

Ja toinen "Sekunnin tunnin minuutin putoo palavat päivät iltoihin täällä tänään missä huomenna nää on kultasii aikoi"..
Molemmissa biiseissä positiivinen perusvire, hyvä kevyt fiilis, valmistumassa oli avokadopasta, lasissa viini, kynttilä palamassa ja ihan hemmetin hyvä lomanaloitusfiilis koko keittiössä.
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat