Kirjoitukset avainsanalla Spectre

Terkkuja Spectrestä! Se oli HYVÄ, oikeasti! Noissa Bond-leffoissa on jotain maagista, ne on jotenkin.. seksikkäitä? Daniel Craig istuvassa puvussa selviää kaikista maailman vaaroista, on hyvien puolella (aina seksikäs ominaisuus!) ja pitää siinä välissä hieman hauskaakin kohtalokkaiden naispääosien kanssa. Aijai. Ja kuka ei rakastaisi Q:ta? Mieletön tyyppi! Huomasin ennen leffaa että Ralph Fiennes on M ja olin siitä vähän ihmettynyt, mutta enää en ole. Todellakaan! Hienosti täytetyt Judi Denchin saappaat, vaikkei Judia tietenkään voi kukaan korvata. Rakastan noissa myös sitä poikamaista huumoriakin. Oh!
Mutta: koska leffan alussakin tuli disclaimer jossa pyydettiin olemaan tekemättä juonipaljastuksia sosiaalisessa mediassa, ei paljastuksia tipu tämän enempää. Menkää katsomaan.

 

Istuttiin leffassa siskon kanssa vierekkän. Sisko muistutti vielä erikseen ottamaan villasukat  mukaan jotta voidaan sitten ihan kunnolla relata. Lisäksi mukana oli viltti jonka alle kääriydyttiin ennen leffan alkua. Sieltä alta oli sitten lämmintä ja mukavaa katsella katsella paidatonta Daniel Craigia (sanoin ennen leffaa että ainoa tavoite on nähdä Daniel ilman paitaa, tavoite täyttyi heti alkuvaiheessa) ja lisäksi viltin sai vedettyä silmille pelottavissa kohtauksissa. En enää ikinä mene toimintaleffoihin ilman siskoa! Meidän veli sen sijaan ei kuulemma enää ikinä lähde leffaan meidän kanssa, jännä juttu..

Lisäksi se Sam Smithin Writing's on the wall oli todella jees. Se saa olla tänäänkin biisinä vaikka intoilin siitä jo viikkoja aiemmin. Tähän tunnelmaan nyt ei vaan yksinkertaisesti sovi mikään muu.
Eli hei hyvää sunnuntai-iltaa, erinomaista tulevaa viikkoa ja katsokaa Spectre jos olette genren ystäviä!

Pieni päivitys tähän vielä: kirjoittelin muutama viikko sitten Bond-biiseistä ja tekstiä kommentoi joku joka vinkkasi osoitteesta http://www.007travelers.blogspot.fi/

Tsekatkaa, Suomessa on näköjään ihan todellisia faneja! Well done!

 

"I've been here before
But always hit the floor
I've spent a lifetime running
And I always get away
But with you I'm feeling something
That makes me want to stay
I'm prepared for this
I never shoot to miss
But I feel like a storm is coming
If I'm gonna make it through the day
Then there's no more use in running
This is something I gotta face
If I risk it all
Could you break my fall?"
 

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Törmäsin Sam Smithin Writing's On The Walliin viikonlopun Youtube-viidakkoretkellä. Oli -jälleen- niin järjettömän taidokas Bond-biisi, että jäin oikein pohtimaan mikä niistä tekee niin mielettömiä?
Olisiko toi biisi ollut niin vaikuttava jos sen olisi kuullut tiistai-iltapäivänä neljältä autostereoista? Tekeekö se video ja se lähtökohtainen Bond-huuma biisiinkin vielä jotain ekstraa? Onko ne videot vaan niin hyvin ohjattuja?

Jostain syystä tutustuin Bond-leffoihin tosi nuorena (isä taisi olla fani?) enkä oikein muista niistä itse leffoista mitään (paitsi ettei mulla ole varmastikaan YHTÄÄN naispuolista ystävää jonka kanssa ei olisi käyty ystävyydenmäärittävää "Kuka on kuumin James Bond"-keskustelua) muuta kuin musiikin. Miettikää nyt jotain Goldfingeriä! Onko maailmassa yhtään ihmistä joka ei pystyisi hyräilemään sitä?

Tuossa välissä oli hieman heikompiakin biisejä. Garbage on bändi ihan omaa luokkaansa, mutta eihän se kyllä Bond-tunnaribändi ole.

 

Joka tapauksessa, tässä. Volat kovalle tai hyvät luurit päähän. Silmät kiinni.
 

https://www.youtube.com/watch?v=8jzDnsjYv9A
 

Kommentit (1)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat