Kirjoitukset avainsanalla Ed Sheeran

Kun perjantai-iltapäivällä läimäyttää läppärin kannen kiinni ja hiipii päiväunille sänkyyn, jonka päälle joku on koostanut jumppanauhasydämen (aww), tietää, että tässä alkaa taas olla ihanan viikonlopun ainekset kasassa.

Kun perjantai jatkuu päiväunien jälkeen sieniretkellä, kantarellipastalla ja chilisuklaakakulla, tietää että voi vain heittäytyä ihanaan fredagsmys-tunnelmaan.

Ja kun herkuttelun jälkeen virittelee televisiosta Tähtiin kirjoitetun virheen ja nostaa jo varmuuden vuoksi lähelle muutaman nenäliinan, tietää, että nyt tosiaan on viikonloppu.

Ja kyllä. Jouduin hakemaan niitä nenäliinoja aika paljon lisääkin. Huh mikä itkufestivaali koko elokuva. Sillä tavalla hyvässä ja puhdistavassa mielessä. Voih.

Leffan lopputekstibiisinä oli muuten Ed Sheeranin All of the stars eikä se nyt ainakaan auttanut niiden kyynelten hallinnassa.

"It's just another night
And I'm staring at the moon
I saw a shooting star
And thought of you
I sang a lullaby
By the waterside and knew
If you were here,
I'd sing to you
You're on the other side
As the skyline splits in two
I'm miles away from seeing you
But I can see the stars
From America
I wonder, do you see them, too?"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uudenvuodenlupauksen aihettama joka kuun uusi juttu on nyt tälle kuulle selvä. Olen katsonut jo kaksi Hobitti-elokuvaa kolmesta!

Ensinnäkin: minähän en katso muita kuin romanttisia komedioita. En ainakaan mitään fantasiaelokuvia. Paitsi että nyt olen katsonut Star Warseja ja nyt jo kaksi Hobittiakin.

Mikä omituisinta: aion katsoa sen viimeisenkin osan trilogiasta, koska toinen osa jäi ihan huippujännään kohtaan ja sitä paitsi Ed Sheeranin I see fire siinä lopussa oli ihan mieletön.

James Nesbitt on muuten ihana Hobitti-elokuvassakin. En kyllä nyt osaa ihan yksilöidä mitä ne tyypit on nimeltään mitä Jameskin esittää.. jotain kääpiöitä tms? Hmm.

 

"Now I see fire
Inside the mountain
I see fire
Burning the trees
And I see fire
Hollowing souls
I see fire
Blood in the breeze
And I hope that you remember me

Oh, should my people fall
Then surely I'll do the same
Confined in mountain halls
We got too close to the flame

Calling out father oh
Hold fast and we will
Watch the flames burn auburn on
The mountain side
Desolation comes upon the sky"

Kommentit (0)

Luin viime vuonna Jojo Moyesin ihanan Kerro minulle jotain hyvää. Lukekaa se, jos haluatte uskoa rakkauteen, haluatte itkeä rakkauden vuoksi (pidetään näitä tässä arkisessa omassa elämässä onnenkyyneleinä, eikö?) tai jos haluatte nauraa. Lupaan näitä kaikkia.
Kerro minulle jotain hyvää ei tule koskaan päätymään millekään klassikkolistalle, se ei tule voittamaan Pulitzeria, eikä sen olemassaoloa ehkä kukaan muista parinkymmenen vuoden päästä.

Sen sijaan se pääsi minun "Hetket jotka saivat minut nauramaan ja itkemään"-listalleni, eikä se lista ole ainakaan tästä näkökulmasta katsottuna yhtään vähäpätöisempi lista.

Tästä kirjasta ilmestyi jatko-osa tässä kuussa. Aloitin sen eilen. Vielä ei ole itkettänyt mutta naurattanut on. Ja kirjailijan tapa kirjoittaa on kuin lämmin halaus. Ja sitä tarvitaan joskus, välillä useamminkin kuin joskus. Eikö ole ihanaa kun joskus joku on vain ihan turvallista?

Tsekatkaa myös traileri kesäkuussa ensi-iltansa saavasta elokuvasta. Se löytyy tästä https://www.youtube.com/watch?v=Eh993__rOxA

Itkin jo melkein trailerillekin, onnea vaan sille ihmisparalle joka lähtee katsomaan tätä elokuviin mun kanssa!

Trailerissa soi muuten Ed Sheerania. Takuuvarman parhauden merkki sekin. (Enkä muuten kirjaa lukiessani tajunnut että Will voisi olla noin komea!)

"Loving can hurt
Loving can hurt sometimes
But it's the only thing that I know
When it gets hard
You know it can get hard sometimes
It is the only thing that makes us feel alive

We keep this love in a photograph
We made these memories for ourselves
Where our eyes are never closing
Hearts are never broken
Times forever frozen still"

Kommentit (0)

Eilinen työpäivä päättyi ihan kaaostunnelmissa (joskus työasiat vaan räjähtävät ihan yllättäen käsiin juuri kun on tuudittautunut siihen tunteeseen että on perjantai ja kaikki on jees).
Edessä oli kuitenkin ajomatka kohti relaviikonloppua ja sen aikana (Ed Sheeranin Afire loven ansiosta!) korvienväli zeniläistyi ja viikonloppukin pääsi alkamaan naurutunnelmissa.

Nyt takana on jo 25 tuntia hihittelyä ja pientä kinastelua, hyvää ruokaa, muutama lasi kylmää kuohuviiniä ja puolikas paketti Aino Ihana Maitosuklaata. En enää edes muista mitä ne niskaan kaatuneet työjutut oli.

(Lisäksi olen onnistunut varastamaan siskolta Louis Vuittonin huivin pidempiaikaiseen lainaan joten kaikki näyttää just nyt ihan erinomaiselta.)

Niin toi otsikko? Kyllä.
Se oli ihan käsittämättömän hyvää.
 

Nauttikaa viikonlopusta tyypit, mä ainakin nautin!
(Biisilainaus on muuten biisistä jonka videota en ole vielä ikinä pystynyt katsomaan liikuttumatta kyyneliin.)

"Once upon a time there was a guy
Who thought life is a joyride of ladies and red wine
He was so sure he'd get the prices and the glory with his rhymes
He'd never need no one to be there beside him
Now they're all surrounding me and I feel lonely
So lonely

Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side"
 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat