Kirjoitukset avainsanalla Pearl Jam

Minun Idyllikeittokirjani on Arlandan kentältä ostettu Ordning&Redan valokuva-albumi, jossa on paksut sivut ja kaunis kansi. Siinä on sydän kannessa, josta päättelin että se on todennäköisesti tarkoitettu esimerkiksi hääkuville. Minä säilytän siinä reseptejä. Hmm.

Noh, joka tapauksessa siihen liimataan (puikkoliimalla, sivuja ei saa sotkea!) parhaat reseptit. Ne pitää testata ensin, eli mikä tahansa idea ei pääse Idyllikeittokirjani kansien väliin. Vasta kun resepti on (useamman kerran) testattu ja hyväksi havaittu, sen voi kirjoittaa Wordilla puhtaaksi (fonttina Lucinda Sans Unicode, teksti keskitetty) ja liimata Idyllikeittokirjaan.

Sinne ovat tähän mennessä päässeet mm. maailman paras pizzapohja, pannukakkuohje, äidin uunijuuresresepti, itsekehitelty muffinssiresepti (niitä syntyi viikonloppuna taas), chilisuklaakakku, hernepestopasta, falafelit ja lukemattomia muita valikoituja herkkuja.

 

Idyllikeittokirjani on about ainoa asia, jonka suhteen olen lainkaan järjestelmällinen. Tämä tuo mukanaan sen ikävän sivujuonteen, ettei Idyllikeittokirjaa voi käyttää. Eihän siihen saa tulla tahroja.

Siksipä nämä reseptit ovat tallessa myös irrallisilla paperilapuilla tai muissa keittokirjoissa (tai netissä) joista niitä sitten kokkaushetkellä käytetään.

Haha. Siinäs näette. Hulluutta on montaa lajia.

Etäpäivän musiikkina soi tänään Pearl Jamia ja Yellow Ledbetter ehti soida monta kertaa.

 

"Unsealed on a porch a letter sat.
Then you said, "I wanna leave it again."
Once I saw her on a beach of weathered sand.
And on the sand I wanna leave it again. Yeah.
On a weekend I wanna wish it all away, yeah.
And they called and I said that "I want what I said" and then I call out again.
And the reason oughta' leave her calm, I know.
I said "I know what I was the boxer or the bag."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos haluat tehdä tarjottavan joka saa kaikki syöjät haukkomaan henkeään puhtaasta ihastuksesta, tarjoa Valion reseptillä tehtyä Välimeren kasvispiirakkaa. En ole itse mikään kasvispiirakoiden suurin ystävä, mutta tässä käytetään Vain Hyviä Aineksia eikä mitään ankeita pussivihanneksia, joten senkin puolesta tämä on aivan erinomainen juttu.

Piiraspohjan päälle tulee rucolaa, latva-artisokkaa sekä aurinkokuivattuja tomaatteja. Koska kyseessä on Erinomainen Piirakka, siihen tulee myös fetaa sekä muutakin juustoraastetta (itse laitan mozzarellaraastetta koska pidän elämästä jossa ei käytetä kevytjuustoja leivonnaisissa).

Piiraan päälle tulee muuten vielä pinjansiemeniä jotka ovat aivan erinomainen juttu tässä piirakassa ja elämässä yleensäkin. Kokeilkaa paahdettuna minkä tahansa päällä niin uskotte!

Piiraan paras juttu on se, että se on tosi kaunis. Ihana tuore rucola ja valmiin setin päälle heiteltävät kirsikkatomaatit takaavat vielä herkullisen värimaailmankin tähän.

Joko uskotte vai vieläkö jatkan?

Resepti tässä http://www.valio.fi/reseptit/valimeren-kasvispiirakka/, kauppaan mars!

Se todennettu fakta: hmm. Empiriaa, kaikille on nimittäin kelvannut. ;)

"Feel the sky blanket you
With gems and rhinestones!
See the path cut by the moon
For you to walk on

For you to walk on...

Nothing left, nothing left
Nothing there, nothing here...
Nothing left, nothing left
Nothing there, nothing left...
Nothing left, nothing left
Nothing there, nothing here...

See the path cut by the moon
For you to walk on
See the waves on distant shores
Awaiting your arrival

Dream the dreams of other men
You'll be no one's rival
Dream the dreams of others then
You will be no one's rival

You will be no one's rival..."

Kommentit (2)

Nuorempana tuli tehtyjä kaikenlaisia listauksia siitä millaiset ominaisuudet ihannemiehellä tulisi olla.
Miehen piti olla

1. pitkä
2. vaalea
3. hyvännäköinen
 

ja sen lisäksi siinä oli lueteltu millainen nimi sillä pitäisi mieluiten olla (Sami tai Marko).
Listahan ei suinkaan loppunut tuohon, niitä kriteerejä oli yllättävän paljon. (Samin tai Markon piti olla Beverly Hills 90210:n Dylanin tai Brandonin näköinen.)

Nyt aikuisena on huomannut, että koska olemassa on häviävän pieni mahdollisuus siitä, että itsessänikään ei kaikki mahdolliset listakriteerit välttämättä täyty, kannattaa hieman hellittää noista teini-iän kriteereistä.

Tatuointeja pidin tosi pitkään ehdottomana dealbreakerina, mutta entäs jos sellaiseen valintatilanteeseen joutuisikin?

Joutuuko niitä valintoja pohtimaan?
Kuten eräs ihana ja komea (jeps, hän tilasi nämä adjektiivit) mies joka joutui kerran punnitsemaan turkkia käyttävän naisen ja arvojensa välillä. Turkki oli dealbreaker. Samoin kävi kerran eräälle toiselle herralle, joka kuumentuvalla hetkellä joutui huomaamaan ettei nainen ole koskaan höylännyt kainalokarvojaan. Sekin oli dealbreaker. Ja nopea sellainen.

Missä menee arvomaailmajouston ja pinnallisuusjouston raja? Pitääkö vaatimuksiin olla hyvä syy vai voiko ne vaan päättää?
Mihin asti kannattaa joustaa ja missä kulkee se raja että menettää jotain itsestään jos joustaa?

Tupakointi? Alkoholi? Menneisyys? Rasismi? Suvaitsevaisuus? Vegaanius? Lihansyönti?

Samia tai Markoa en muuten ole koskaan vielä kohdannut. Pitkät miehet ovat edelleen komeita mutta niitä vähän lyhyempiä on kyllä helpompi pussata. Hyvännäköisyys? Olen siitä onnellisessa asemassa, että kaikki elämäni miehet ovat olleet varsin komeita tapauksia.
Jostain syystä myös Dylan ja Brandon ovat menettäneet otteensa sydämestäni ja sitäpaitsi huomasin että nehän on siis viisikymppisiä?!

Ja kyllä. Kaikki elämäni miehet on olleet tummia. Jotain tuossa listauksessa meni vikaan..
 

Työpäivä kului rattoisasti Pearl Jamin kanssa. Nothingmania soitettiin myös Californicationissa, joka tekee siitä sarjasta myös musiikillisesti briljantin.

"once divided
nothing left to subtract
some words when spoken
can't be taken back
walks on his own
with thoughts he can't help thinking
future's above
but in the past he's slow and sinking
caught a bolt 'a lightnin'
cursed the day he let it go
nothingman
nothingman
isn't it something?
nothingman..."
 

Kommentit (0)

Vuoden viimeinen päivä on käsillä. Nyt on siis viimeistään aika lunastaa kaikki ne uudenvuodenlupaukset jotka syystä tai toisesta jäi sitten kuitenkin hoitamatta tässä vuoden aikana.
Toinen vaihtoehto on olla itselleen armollinen ja siirtyä suoraan ensi vuoden lupauksiin.
Jos sekin tuntuu jotenkin hirveän vaivalloiselta, kolmas vaihtoehto on olla realisti ja unohtaa kaikki tämän ja ensi vuoden lupaukset ja jatkaa samaan malliin.

Itsehän lupaan joka vuosi hemmotella itseäni, ja sen lupauksen olen pystynyt pitämään jo monta vuotta!

Yhden asian voin luvata jo nyt: huomisen jälkeen saan nautiskella ihanasta lomasesta ja kuudesta vapaapäivästä. Lupaan ja vannon, että laiskottelen hirveästi, en edelleenkään siivoa kirjahyllyn ylätasoa enkä missään olosuhteissa ala pohtia miksi kukaan ei ole vieläkään pessyt meidän ikkunoita. Tätä Pearl Jamin I am mineä saatan kyllä huudattaa useampaankin kertaan.

 

"And the feeling, it gets left behind
All the innocence lost at one time
Significance between the lines
There's no need to hide
We're safe tonight

The ocean is full 'cause everyone's crying
The full moon is looking for friends at hightide
The sorrow grows bigger when the sorrow's denied
I only know my mind
I am mine

And the meaning, it gets left behind
All the innocents lost at one time
Significance, behind the eyes
There's no need to hide
We're safe tonight

And the feelings that get left behind
All the innocents broken with lies
Significance, between the lines
(We may need to hide)

And the meanings that get left behind
All the innocents lost at one time
We're all different behind the eyes
There's no need to hide"

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat