Kirjoitukset avainsanalla Given to fly

Kesäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 olin Berliinissä ja matkustin täpötäydessä junassa Wuhlheiden stadionille Pearl Jamin keikalle.

Tapasin junassa pari käsittämättömän pitkää norjalaista komistusta. Heidän ehdoton toiveensa oli kuulla keikalla Black, jonka lyriikoita lainaan tuolla alempana (itselläni biisitoiveet olivat Amongst the waves ja Given to fly, molemmat toteutui). Ihmettelin norjalaisten toivetta koska mielestäni tämä ei edes ollut lähellekään paras Pearl Jam-biisi.

Muutama tunti myöhemmin seisoin täydellä Wuhlheidella kyyneleet valuen pitkin poskia ja lauloin tätä kymmenientuhansien muiden ihmisten ja Eddie Vedderin kanssa.

Olen monesti sanonut etten pysty kertomaan siitä keikasta mitään koska se oli niin pakahduttavaa. Se pitää vieläkin paikkaansa. Vielä viidenkään vuoden jälkeen en pysty sanoin kuvaamaan sitä käsittämätöntä tunnemyrskyä mikä siellä oli. Voisin kuvailla iltaa, biisejä, yleisöä, kymmeniätuhansia ihmisiä kävelemässä pois stadionilta laulaen yhteen ääneen samaa biisiä, sitä kun bändi itki ja yleisö itki ja sitä miten kaikki kymmenettuhannet ihmiset olivat yhtä musiikin kanssa. Roskilden festarikatastrofista oli kulunut kymmenen vuotta ja ne muistot herkistivät kaikki. Huomaan edelleen herkistyväni näille muistoillekin. Sydän hakkaa kun ajatteleekin. Sen illan fiilikset on piirtyneet mun mieleen käsittämättömän hyvin, pienetkin jutut. Pearl Jam on mulle maailman suurin bändi.

 

Sen illan jälkeen olen tätä biisiä rakastanut.

 

"How quick the sun can drop away
And now my bitter hands cradle broken glass
Of what was everything
All the pictures have all been washed in black, tattooed everything
All the love gone bad turned my world to black
Tattooed all I see, all that I am, all I will be
I know someday you'll have a beautiful life,
I know you'll be a sun
In somebody else's sky, but why, why, why
Can't it be, can't it be mine"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole pitkään aikaan kokannut mitään Ihanaa. Varsinkin kalareseptit himottaisi hirveästi nyt.. Kalansyöjä vietti syysloman suurinpiirtein bolognese-linjalla, selvää vieroitusoiretta on nyt ilmassa. Viimeksi kun kärsin tästä samasta oireyhtymästä, löysinkin jostain netistä ihanan reseptin, jossa mainio kalakokonaisuus rakentui lohesta, ruusukaalista, cashew-pähkinöistä ja vermisellistä. Taisi vielä olla joku viikonloppu kun tätä testasin..
Tiedättekö kun joskus tulee jo ennen ruokailua ihan hirveä tyytyväisyys siihen ruokaan jota on tehnyt? Sellainen että oikein odottaa pääsevänsä syömään, sytyttää kynttilät, taittelee servetit ja valitsee sopivaa musiikkia taustalle.. Sitten kutsuu pienen ruokailijan syömään ja saa palautteeksi:

 

"Äiti mä en tykkää tästä ruusukaalista enkä pähkinöistä enkä hirveesti tästä lohesta. Ja nää vermisellit sillein pelottaa mua"

 

Siinä joutuu kuulkaa taistelemaan ihan tosissaan että tunnelma pysyy aurinkoisen puolella!

Tämän päivän musiikki on suurta rakkauttani, Pearl Jamia. Muistan edelleen kuinka hirveästi liikutuin kuullessani tämän biisin ensimmäistä kertaa livenä Berliinissä vuonna 2010. Huih, vieläkin nousee iho kananlihalle.

"And he still gives his love, he just gives it away
The love he receives is the love that is saved
And sometimes is seen a strange spot in the sky
A human being that was given to fly"
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat