Kirjoitukset avainsanalla Mumford&Sons

Ostin marraskuun alussa liput Mumford&Sonsin ensimmäiselle Suomen keikalle. Lippuostoja seurasi moooonta kuukautta kuumeista odottamista joka huipentui vihdoin lauantaina. Ja olipas mieletön keikka!

 

Minkähän vuoksi noita keikkaelämyksiä on niin kauhean vaikeaa kuvailla? Tai oikeastaan mitään muitakaan elämyksiä? Adjektiiveja ei vain tunnu olevan ja koko homma lässähtää kun siitä yrittää intoilla. Vai oletko koskaan pystynyt kuvailemaan esimerkiksi ensisuudelmaa jonkun ihanan kanssa? Etpä ole, tiedän.

En taida edes yrittää. The Wolf tehköön sen puolestani. Oli muuten keikan viimeinen biisi.

 

"Wide-eyed with a heart made full of fright
Your eyes follow like tracers in the night
And the tightrope that you wander every time
You have been weighed, you have been found wanting

Been wondering for days
How you felt me slip your mind
Leave behind your wanton ways
I want to learn to love in kind
'Cause You were all I ever longed for

Sheltered, you better keep the wolf back from the door
He wanders ever closer every time
And how he waits, baying for blood
I promised you everything would be fine"

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heräilin yöllä kipeään kurkkuun ja särkeviin lihaksiin. Aamulla hiukset olivat pörrössä, silmät vuotivat ja nenä oli tukossa ja hetken päästä ihan punainenkin (Lambi Ultra Soft MUKA). Maailmassa ei ole riittävästi kosmetiikkaa tähän!

Työpaikan käytävillä tuntuu kävelevän ihan samassa jamassa olevaa kansaa, kaikki yskii ja niistää Lisäksi kotonahan on yksi pieni yskinyt ja niistänyt koko viikon. Viime yönä kokeilin sen otsaa kun olin muutenkin valveilla kurkkukipua potien. Yhtäkkiä se avasi silmät ja ilmoitti aika napakasti että "onks sun ihan pakko?!"  Okeiokei, ei sitten huolehdita keskellä yötä..

Nyt siis Mumford&Sons-fiilistelyä aamun onnistuneiden lippuostojen vuoksi ja rivakka työtulipalojen sammutus. Sitten ehkä takaisin kotiin ja peiton alle.

Flunssatonta perjantaita kaikille!

"Where I used to end was where you start
You were the only one
And now I see your eyes move too fast
You were the only one

Careful hands
And wandering without that much to say
Your words are empty as the bed we made
Is there another way?
Oh love, is there another way?"

 

 

Kommentit (0)

Kaveri kertoi aamulla nähneensä muutaman YouTube-klipin Rakkauden insinööreistä.

Muistatteko sen dokkarin jossa insinööripojat etsivät kuumeisesti rakkautta? Ja miten sitä etsittiin? No toki JÄRJELLÄ ja JÄRKEILEMÄLLÄ. Hmm. (Käsittääkseni samat tekijät tekivät vähän aiemmin sen Sinkkuelämän säännöt-jutun jossa jätettiin vähän enemmän tilaa tunteelle kuin järjelle.)

Miten se siis on? Dokkarin mainoksessakin muistaakseni kysyttiin voiko elämää elää rationaalisesti ja haluaako kukaan oikeasti järkeistää rakkautta ja rakastumista?

Siitä on tosi pitkä aika kun tuon näin mutta vieläkin muistan miten ärsytti. En tiedä ärsyttikö siinä se poikien ajatuksista välittyvä naiskuva (nainen oli se vähän vähemmän rationaalinen objekti joka valittiin järkevillä kriteereillä ja jota ei voi koskaan täysin ymmärtää koska naiset elää tunteidensa vallassa) vai sitten tuo perinpohjainen järkeistäminen, mutta jännää kuitenkin huomata miten vielä pitkän ajan päästäkin ärsyttää kun ajattelee. Vai onko mulla vaan lähtökohtaisesti romanttisempi maailmankuva kun näillä algoritmeillä rakastujilla? Vai onko jopa niin etteivät ne sitten rakastuneet vaan tekivät järkivalinnan ja menivät sillä? Kyllä munkin maailmassa romantiikkaan sekoittuu järkeä, joskus jopa vähän turhankin paljon. Siltikin haluan idealistisesti uskoa välillä muuhunkin kuin järkeilyyn.

Melkeinpä toivoo että Rakkauden insinööreistä tulisi jatko-osa jossa pääsisi näkemään kuinka kävi.

Hei tämän takia mä katson Hottiksia! Ei oo järkeä ei!

Arvatkaa mitä toista juttua ei voi järkeillä? Sitä kuinka hyvä biisi Mumford&Sonsin The Wolf on.
Liput tulee myyntiin perjantaiaamuna, olkaahan tarkkana!

 

"Sheltered, you better keep the wolf back from the door
He wanders ever closer every night
And how he waits begging for blood
I promised you everything would be fine

Been wondering for days
How you felt me slip your mind
Leave behind your wanton ways
I want to learn to love in kind
'Cause you were all I ever longed for"

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat