Kirjoitukset avainsanalla Don Huonot

..tai no eihän se sitä nyt sillä tavalla TUO, mutta olin juoksemassa noin viidestä noin kuuteen ja huomasin, että oli koko matkan valoisaa. SIis VALOISAA. Mitä on tapahtunut? Kevät? Toiveikkuus? Sisäinen valoni hohtaa ja valaisi koko reitin?

Uskomatonta että se pahin pimeys taitaa olla taas taitettu. Sehän tarkoittaa sitä, että kohta aletaan sopia kesälomia, kesäviikonloppuja ja sosiaalista elämää. Tässä vaiheessa se on ihanaa, mutta kuten olen ehkä joskus aiemminkin todennut, syyskuun lopussa alkaa olla ihanaa kun on pimeää ja epäsosiaalista.

Tässä vaiheessa mulla olisi hirveästi niitä toiveita mihin Pitää Päästä. Suomenlinnaan, Helsinkiin brunssille, ehkä joku reissu, Ahvenanmaa, Turun saaristo, Pori Jazz.. Elokuussa voin sitten kertoa mikä näistä toteutui, vai sujuiko kesä vain ihanasta kiireettömyydestä nautiskellen.

Tänään oli hyvä työpäivä, erinomainen lenkki ja nyt hellalla porisee italianpata. Puolivalmiste. Ja siis pari tuntia myöhässä. Mutta jos onnistuu uraäitinä ja liikunnallisena ihmisenä, ei voi enää samana päivänä onnistua superäitinä. Ja lapsi oli kuulemma syönyt kaverinsa luona välipalaksi possumunkin, ei kuulemma ole nälkä. Tästäkin voi toki olla montaa mieltä mutta mä olen vain ja ainoastaan sitä mieltä että onpas tämä elämä tänäänkin kivaa. Ymmärrän kyllä olevani ärsyttävä, mutta kirjoitan tätä lenkinjälkeisissä endohöyryissä joten ärsyttävyys on tänään ansaittua.

Kuuntelin paluumatkalla Don Huonoja. Onpas nekin hyviä! (Ja olin siis nuorempana tosi rakastunut Kalle Aholaan joten siksikin tämä on hyvä lainaus.Muistatteko sen leffan Kissan kuolema? Löytyisiköhän sitä enää mistään? Voiko enää 36-vuotiaana katsoa teinielokuvia ja rakastua päähenkilöön?!)

"Olen niin kevyt että leijun ilmassa sun huoneessa
Mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa
Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
Ja asiat saavat mittasuhteen oikean

Sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa
Sain eilen lahjan jota toivon etten koskaan unohda
Nyt oon niin kevyt että leijun ilmassa korkealla
Ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

Tuulee, kun sinä olet tuuli
Ja minä olen höyhen sun vietävänä
Tuulee, kun kaupungissa tuulee
Mä korkealle nousen taas

Hei koita unohtaa ne asiat jotka sua öisin valvottaa
Hei koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
Kaikkein vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa
Mä puhallan ja sä nouset ilmaan"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Multa kysyttiin tänään mitä ajattelen viimeiseksi illalla. Olipa hankalaa. Arvatkaa mikä on rehellinen vastaus? En juurikaan mitään. Tätä en aio kertoa sille kysyjälle, koska on hienoa jos pystyy luomaan itsestään kuvan syvällisenä ajattelijana..

Mulla on joskus ollut elämässä sellainen vaihe, että nukkumaanmennessä mielessä pyöri vain harmaita ja mustiakin ajatuksia. Sellaisia vaiheita on varmasti ollut kaikilla, joten tiedätte, että ne ajatukset siirtää nukkumaanmenoa ja lisäksi niissä on vielä sellainenkin hieno juttu, että ne herättää aamuyöllä vatvomaan niitä samoja. Muistan vieläkin sen hetken kun tajusi että ne ajatukset on nyt ajateltu ja niistä voi päästää irti. Luin jostain kirjasta sellaisen suuren ajatuksen, että ihminen valitsee itse miten asioihin suhtautuu. Se oli ja ehkä on vieläkin mun voima-ajatus. Kaikessa yksinkertaisuudessaan aika suurta viisautta, vai mitä sanotte?

Tämän vuoksi en enää ajattele hirveästi liikoja asioista jotka ei pohtimalla parane. Olin ennen sellainen että kaikki piti ajatella valmiiksi ja mieluiten ehkä vielä hieman sieltä negalaidan kautta, koska ajattelin että korkealta putoaminen sattuu eniten. Mutta ei se taida niin mennä. Siinä matalalla vain pelkää sitä putoamista koko ajan.

Tiedän ettei tuohon uskominen ole helppoa. Ei se ole aina helppoa mullekaan joka olen päättänyt uskoa niin. Mutta yritellään, eikö?

Ja nyt, ihan varkain, entisestä vatvojasta on tullutkin tyyppi, joka tietää että asioilla on yleensä tapana järjestyä ja että vaikka asiat pohtisi kuinka valmiiksi, se ei vielä tarkoita sitä että ne asiat menee juuri niin kuin on pohdittu.

Ei musta silti mitään hippiä taida tulla. Käyn edelleen torstaisin kaupassa, koska Torstai On Paras Kaupassakäyntipäivä. Ja seuraavan viikon kauluspaidat pestään lauantaina ja silitetään sunnuntaina joten aina on päällepantavaa kun lähtee aamulla töihin. Ja onhan tässä vielä sellainenkin juttu, että kirjahyllyssä on tietty järjestys, vessapaperi on Emboa ja maito aina Valiolta, koska maailmahan saattaisi vaikka venähtää raiteiltaan jos elämässä ei olisi järjestystä..

Onnellista iltaa ja kauniita unia tyypit!

 

Loppuun biisi, jossa tuo koko korkealtaputoamisajatus on kiteytetty niin hienosti ettei siihen moni pystykään.

"Täksi yöksi jää, jokin koittaa sua täällä viivyttää
Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksitykään
Jos sulla kerran on taskussasi suuri unelma
Niin tämä hetki jää ja se mitä teet nyt on tärkeää

Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua 24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa mut mikään ei oo vielä mahdotonta
Sitä sanotaan
Mennyttä ei takaisin voi saada
Eikä tulevaa kannata jäädä oottamaan
 

Jos sulla kerran on
Joku josta oikeesti välität
Niin pidä siitä kiinni
Älä usko kyynisiin lauseisiin
Hyvää yötä ja huomenta
Ehdit myöhemmin nukkua
24 tuntia toivottavat sulle onnea
Hyvää yötä ja huomenta
Hei älä vielä luovuta
Kaikella on hintansa
Mut mikään ei oo vielä mahdotonta

Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksitykään
Turha pelätä laukausta sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa.."
 

 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat