Kirjoitukset avainsanalla pataleipä

Leipä on yksi niistä ruokalajeista, joka ei ole kotona ihan niin hyvää kuin jossain muualla. Mieti vaikka mummolan hiivaleipää, äidin sämpylöitä, hotellin tuoretta patonkia.. Hmm. Itselleni tuollainen saavuttamaton ruokamuisto on erään ruotsalaisen hotellin pähkinäleipä. Hotelli oli pieni, huoneissa oli nallekarhuja ja aamiaisella tarjottu uunituore ja lämmin pähkinäleipä on ehkä yksi parhaista asioista joita olen koskaan syönyt.
Muistaako kukaan tällaisen pienen tukholmalaishotellin nimeä? Hotelli sijaitsee Enskedessä ja tuijottelin siellä kuljeskellessani taloja ihan vain sillä mielellä, että olisin nähnyt edes vilauksen Camilla Läckbergistä. Camilla tosin unohtui heti kun pähkinäleipä saapui pöytään.

Pataleipä on kuitenkin se, jossa jokainen onnistuu kotonakin ja joka maistuu ihan just siltä kuin miltä se unelmiesi leipä. Pataleipä on vielä ihan lapsellisen helppo tehdä. Ainoa rasittava asia on se 12 tunnin odotteluaika, mutta jos nukkuu tai on töissä sen ajan, sekin menee ihan vilauksessa. Meidän eilisiltainen pataleipä on sekoiteltu kokoon aamulla ja paistettu illalla. Siitä tuli vahingossa rukiinen. Vahinko tapahtui siinä vaiheessa kun vehnäjauhot loppuivat kesken.

Rukiinen pataleipäni

3-4 dl vehnäjauhoja
3-4 dl graham- tai ruisjauhoja (jauhoja pitäisi olla yhteensä n. 7 dl)
1 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
4 dl vettä
(halutessasi voit heittää taikinaan myös pähkinöitä, kaurahiutaleita tai kuivattuja hedelmiä, melkeinpä mitä vaan)

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää vesi. Sekoita nopeasti taikinaksi.
Ruisjauho käyttäytyy hieman eri tavalla nesteen määrään verrattuna kuin vehnäjauho, joten aloita kaatamalla kolmisen desiä vettä ja lisää sitten jos tarvitsee. Ruisjauho tekee leivästä aika jämäkkää, joten itse suosin suurempaa nestemäärää.

Anna taikinan tekeytyä 12 tuntia kulhossa lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Taikinan sekoittaminen kestää noin kolmisen minuuttia, joten tämän voi helposti tehdä aamulla ennen töihin lähtöä tai illalla ennen nukkumaanmenoa.

Kun puoli vuorokautta on kulunut, kaada taikina pöydälle ja käännä sitä pari kertaa. Käännä taikinan sileä puoli ylöspäin niin leivästä tulee kauniimpi. (Itse käytän taikinassa lähes poikkeuksetta kaurahiutaleita, ja ne yleensä jäävät sinne pohjalle.)
Käännä uuni lämpiämään 225 asteeseen ja TYÖNNÄ JO TÄSSÄ VAIHEESSA KYLMÄ PATA UUNIIN. Tämä on tärkeä juttu, koska jos et esilämmitä pataa, leipä jää siihen kiinni.
Kun uuni on valmis, pudota taikina pataan ja paista 30 minuuttia kannen ollessa padan päällä.
Sen jälkeen ota kansi pois ja anna leivän ruskistua vielä 15 minuuttia. Paistoaika on siis yhteensä 45 minuuttia.

Kaada valmis leipä ritilälle tai virittele vaikkapa grillitikuista pieni ristikko. Kun pohjakin saa ilmaa, se pysyy rapeana ja hyvänä.

Syö pataleipä lämpimänä. Sipaise päälle oikeaa voita ja merisuolakiteitä. Syö ensimmäinen leipä seisoviltasi ennen kuin ehdit pöydän ääreen. Toista edelliset vaiheet kunnes sinulla on haukkaamaton leipä edessäsi.

Nautiskele, juuri kuten siitä unelmiesi leivästä joskus olet nautiskellut.

Kommentit (4)

Chilipippuri
1/4 | 

En omista pataa eli missä astiassa voisin paistaa pataleipää, jotta lopoutulos olisi yhtä hyvä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vein jokin aikaa sitten roskat. Rappukäytävässä vastaan tuli naapuri joka ilmoitti "Ai teillä kokataan taas? Tuoksuu niin mausteiselta täällä!" En jäänyt pohtimaan oliko tämä kehu vai moite, fiilistelin nimittäin itsekin niitä juuri käytettyjä aineksia.

Kun paistaa valkosipulia, chiliä ja inkivääriä currytahnassa ja viimeistelee kanalla, sipulilla, lehtikaalilla ja kookosmaidolla sekä nuudeleilla, ei tulos voi olla muuta kuin hyvää.
Ja hei lisäksi se vei mennessään päiväunitokkuran ja äksyn fiiliksen! (Ja todennäköisesti toi mukanaan aikamoisen valkosipulin hajun, mutta mitäpä pienistä..)

Tämä lauantai on ollut just sellainen kuin lauantain pitääkin olla. Onnistunut aamusportti, hyvä pataleipä (joka siis hävisi melkein kokonaan aamiaisella?!), ihanaa lojumista kirja kädessä ja päiväunet. Koska maassa on lunta, suostuin minityypin vaatimukseen jälkiruokajätskistä ja kävin kunnon lumifiilistelyllä vielä. Ensilumi+minä= kannattaa pysyä kaukana, meno on aika lapsellista.

Illalla mulla on vielä treffit. En vaan osaa päättää onko ne Roy Gracen vai DCI Barnabyn ja DS Nelsonin kanssa. Gwilym Lee on kyllä niin ihanan hymyileväinen että taidan taipua jälkimmäiseen.. Valitsen kuinka tahansa, vikaan ei voi mennä jos lauantaitreffit järjestää karismaattisten brittietsivien kanssa.

Ainiin ja kyllä. Edelleen, vuosi vuoden jälkeen, jaksan yhä toivoa että ensilumi pysyisi maassa.

Tänäänkin taitaa biisilainaus vaihtua kirjalainaukseen. Musiikissa silti pysytään. (Ja lukekaa tämä kirja, se on mieletön! Tämä on mulle Yksi Niistä Kirjoista joita ei saa kritisoida.)

"Käyn Stockmannin levyosastolta hakemassa kanta-asiakastarjouksesta Metallican viimeisimmän levyn Death Magnetic. Ajatus Metallican levystä Stockan kanta-asiakkaille naurattaa. 80-luvulla saatanallista, nyt porvarillista.

Good evening, Helsinki! James Hetfield huudattaa yleisöä ensimmäisen kappaleen jälkeen. Se varmistaa päätökseni. En kuulu tuohon aitioon. Avaan oven, jossa Metsäjätin väki vieraineen on päässyt takaisin aiheeseen orkesterin pauhaavasta soitannasta huolimatta. Tungen pääni oven rakoon ja sanon sen, mitä olen pitkään halunnut sanoa.
-Ai niin, haistakaa vittu! Ja kun tämä on englanninkielinen konserni niin sanotaanko vielä, että fuck you!
Jätän aition ja ryntään katsomoon. Heitän solmion roskikseen ja juoksen kentälle, vaikka lippuni oikeuttaa vain aitioon. Järjestysmies ei ehdi perään, kun katoan massaan.
Löydän Jannen samaan aikaan kun Metallica soittaa "Master of Puppetsia". Huudamme äänemme käheiksi."

 

Kommentit (0)

Tulevien asioiden maalailu on yleensä ihan turhaa, mutta lauantaiaamun pataleivän olen todellakin jo maalaillut.
Oletteko maistaneet? Pataleipä on todiste siitä, että kotona saa tehtyä rapeakuorista vaaleaa leipää jossa on sopiva sitko ja pehmeys.

Pataleipä on käsittämättömän nopea tehdä mutta vaatii ainakin 12 tuntia nostatusta. Vannon, että se on jokaisen nostatustunnin arvoista!
Leivän voi tehdä perjantai-iltana valmiiksi nostattumaan ja sitten lauantaina ennen aamulenkkiä voi käännellä viimeiset käännökset.
Lenkin jälkeen leipä pataan ja pata uuniin ja sitten malttamatonta tuoreen leivän odottelua uunin edessä. Jostain syystä uunin eteen ehtii muodostua ruuhkaa..

Nyt pitää vielä keksiä kaupasta extrahyvät leivänpäälliset ja lauantaiaamun rela-aamiainen on puoliiksi valmis. Tai ainakin hyvin suunniteltu. Uskon että lauantaiaamuna paistaa varmaan aurinkokin. Ja koti on siisti. (Joskus usko menee naiivin puolelle.)

 

Mut vielä sitä ennen: nyt on torstai. On pimeää. Sataa. Pitäisi mennä kauppaan. Ja siivota.
Tsemppiä. Ennen kaikkea mulle! Ed on onneksi aina perusihana.

"Tell me that you'd turn down the man who asks for your hand
Cos you're waiting for me
And I know you're gonna be away a while
But I've got no plans at all to leave
Would you take away my hopes and dreams
And just stay with me
All my senses come to life
While I'm stumbling home as drunk as I
Have ever been and I'll never leave again
Cos you are the only one"

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat