Kirjoitukset avainsanalla Afire love

Eilinen työpäivä päättyi ihan kaaostunnelmissa (joskus työasiat vaan räjähtävät ihan yllättäen käsiin juuri kun on tuudittautunut siihen tunteeseen että on perjantai ja kaikki on jees).
Edessä oli kuitenkin ajomatka kohti relaviikonloppua ja sen aikana (Ed Sheeranin Afire loven ansiosta!) korvienväli zeniläistyi ja viikonloppukin pääsi alkamaan naurutunnelmissa.

Nyt takana on jo 25 tuntia hihittelyä ja pientä kinastelua, hyvää ruokaa, muutama lasi kylmää kuohuviiniä ja puolikas paketti Aino Ihana Maitosuklaata. En enää edes muista mitä ne niskaan kaatuneet työjutut oli.

(Lisäksi olen onnistunut varastamaan siskolta Louis Vuittonin huivin pidempiaikaiseen lainaan joten kaikki näyttää just nyt ihan erinomaiselta.)

Niin toi otsikko? Kyllä.
Se oli ihan käsittämättömän hyvää.
 

Nauttikaa viikonlopusta tyypit, mä ainakin nautin!
(Biisilainaus on muuten biisistä jonka videota en ole vielä ikinä pystynyt katsomaan liikuttumatta kyyneliin.)

"Once upon a time there was a guy
Who thought life is a joyride of ladies and red wine
He was so sure he'd get the prices and the glory with his rhymes
He'd never need no one to be there beside him
Now they're all surrounding me and I feel lonely
So lonely

Welcome to my life
You see it is not easy
But I'm doing all right
Welcome to my dream
It's the only one who needs me
And stays right by my side"
 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedän ettei tätä varmaan saisi sanoa, mutta mä rakastin tämän päivän räntäsadetta. Kävelin lounaalle iiisot lumihiutaleet hiuksia koristaen ja silmätkin lumihiutaleista tuikkien. Olisin voinut jäädä ulos koko iltapäiväksi ihmettelemään, mutta tosielämän faktat eli odottava työ ja aamuinen mekkovalinta pakottivat takaisin sisään.

Töistä kotiin kävelin loskassa tarpoen mutta silti hymyillen. Ihanaa kun maa on valkoinen ja olemassa on edes pieni lupaus lumesta, lumipesuista ja pakkasesta. Tulis jo! Tai siis noita lumipesuja ei tarvitse tulla, mä voin olla niissä se antava osapuoli. Vapaaehtoisia?

Ihanan räntäsateen lisäksi mut haastettiin päivällä eräänlaiseen lukuhaasteeseen. Suostuin ennen kuin kuulin sen sisällön.

Virhe. Paha virhe. Paha paha paha virhe.

Haaste on nimittäin lukea Volter Kilven Alastalon salissa tammikuun aikana. Opuksessa, jota Wikipedia ystävällisesti kuvailee "yhdeksi suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkityksellisimmistä teoksista" on ilmeisesti jotain 800 sivua. Ja lisäksi se löytyi jonkun koostamalta "kirjoja joita kenenkään ei pitäisi lukea"- listalta ihan pikaisen googlauksen perusteella. Plus että se on kirjoitettu 1933. Siinä ei siis ole MITÄÄN yhtymäkohtia mun arkielämään. Ja kuvauksesta päätellen ei myöskään mun muuhunkaan elämään.

Tammikuussa on 31 päivää. Se tarkoittaa reipasta 25 sivua joka päivä. Jokaikinen tammikuun päivä.

Se joka keksii mulle iisin ulospääsyn tästä saa antaa mulle lumipesun. Tai vaikka kaksi.

Anyone?
 

Musiikit tulee taas Ediltä, koska olen soittanut sitä nyt suurinpiirtein kellon ympäri koko ajan.

"And my father told me, son
It's not his fault he doesn't know your face
And you're not the only one
Although my grandma used to say, he used to say

Darling hold me in your arms the way you did last night
And we'll lie inside, a little while he wrote
I could look into your eyes until the sun comes up
And we're wrapped in light, in life, in love
Put your open lips on mine and slowly let them shut
For they're designed to be together oh
With your body next to mine our hearts will beat as one
And we're set alight, we're afire love, love, love.."

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat