Kirjoitukset avainsanalla Mulberry Bayswater

Oletteko mielestänne tyylikkäitä vai muodikkaita? Onko muoti Tyylikästä?

Mietiskelin tätä Linnan juhlia katsellessani.. Monesti tulee ajateltua ettei huippumuoti ole sitä ihan kaikkein tyylikkäintä. Eikö huippumuodin tarkoitus ole kuitenkin jollain tavalla sykähdyttää?
 

Sitten näin Kiira Korven Tom Fordissaan ja tajusin että kyllä, joskus huippumuoti on käsittämättömän tyylikästä.

Mikä sitten on tyylikästä? Itse haluaisin olla tosi konservatiivinen ja klassinen pukeutuja. Haluaisin Kuratoidun Vaatehuoneen. (Walk in closetin siis, TIETENKIN.)
Haluaisin vaatekaappini sisältävän vain muutamia klassisia vaatekappaleita joita voisin sitten yhdistellä kaikkeen.
Aika paljon siellä sellaista onkin (perusfarkut, pillifarkut, suorat housut, kauluspaita parissa värissä, t-paitoja ihan perusmallissaan, muutama jakku perusväreissä, pikkumusta, nahkarotsi, trenssi..) mutta miksi mä en sitten näytä siltä että mut pysäytettäisiin Ellen katumuotiosioon?!
Viimeksi kadulla pysäytettiin kun seurakunta jakoi joulupipareita kansalaisille. Ilahduttavaa toki mutta ei ihan samaa vibaa kuin tyylipysäytys..

Juttu, johon kaikki sitten kulminoituu: voiko tyylikkyys olla käytännöllistä?
Olisinpa tänäänkin ollut tyylikäs jos jalassa olisi ollut särmät korkkarit. Mutta sehän olisi tarkoittanut sitä, että työmatkalle ja töihin olisi pitänyt ottaa kahdet eri kengät. Kenkäkassina toimiva Prisman muovikassi olisi EHKÄ tuonut jotain pientä säröä tyyliin, eikä sillä tavalla Vogueta kiinnostavaan tapaan. Niinpä sitten taapersin tänäänkin bikereissani (ihanat nekin mutta naisellisuuspisteet jää vajaiksi!) koko päivän.

Mutta hei: jos mulla olisi Bayswater, yhdet korkkarit varmaan olisi kyllä mahtuneet mukaan. Ja jos mulla olisi kashmir-Balmuir, Prisman muovikassikin olisi anteeksiannettu.

Tähän Ei Vaan Voi lainata mitään muuta biisiä. Madonna ja Vogue, olkaapa hyvät.

"Greta Garbo, and Monroe
Dietrich and DiMaggio
Marlon Brando, Jimmy Dean
On the cover of a magazine

Grace Kelly; Harlow, Jean
Picture of a beauty queen
Gene Kelly, Fred Astaire
Ginger Rodgers, dance on air

They had style, they had grace
Rita Hayworth gave good face
Lauren, Katherine, Lana too
Bette Davis, we love you

Ladies with an attitude
Fellows that were in the mood
Don't just stand there, let's get to it
Strike a pose, there's nothing to it"
 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole ikinä ymmärtänyt matemaattisia yhtälöitä. En voi vieläkään käsittää miksi numeroita ja kirjaimia, täysin selviä kokonaisuuksia siis, pitää sotkea toisiinsa?
X+2=3. Mitä järkeä on kertoa lopputulos ja jättää alku kertomatta?

Kuka tämän logiikan on keksinyt? Ei toimi elämässä, ei toimi leffoissa, ei toimi matematiikassa.

Elämän muita yhtälöitä ymmärrän mainiosti, kuten esimerkiksi yhtälöt itsestäni:

Minä + liian pitkä aika syömättä= kolmannen maailmansodan ensitahdit
Mulberry Bayswaterin himoitseminen + autonhuoltolasku= ei samassa kuussa (No okei. Bayswaterin ollessa kyseessä ei SAMALLA VUOSIPUOLISKOLLA)

Tai lapsista:

Perjantai-ilta +sushi-iltapala= McDonaldsin autokaista
Lauantai + pitkät aamu-unet= vitsi joka ei naurata ketään

Tai miehistä:

Tuore korvapuusti + lasi maitoa = toimii kaikenikäisiin miehiin (kuulemma)
Tekninen ongelma + apua pyytävä nainen = ylimielinen mieshymy

Tai musiikista:

Eva Dahlgren + Vem tänder stjärnorna = perfect match

”Det var evighetssekunder
tre korta andetag
hela livet vände
vem valde inte jag
jag hörde ord från mina läppar
som aldrig vilat i min mun
tankar aldrig tänkta
som nya väggar i ett rum

som om vi aldrig älskat
sen min dagboks första blad
men att jag får skriva ditt liv
bara tur
det var inget val
och av alla dessa möten
och allt som borde hänt
hur sällan är jag orsak
till att livet vänt”

 

 

 

 

 
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat