Kirjoitukset avainsanalla grillibileet

Äyriäisvartaiden ajattelu joulukuun toisena päivänä on ihan ajanhukkaa. Ensin alkaa tehdä mieli niitä äyriäisvartaita ja sen jälkeen alkaa ikävöidä kesäisiä grillibileitä.

En tiedä mistä ne tuli mieleen mutta tulivat kuitenkin. Mun luottoreseptissä (siis reseptihän ei ole Mun vaan Iltasanomien) on jättikatkaravun pyrstöjä ja kampasimpukoita. Ne marinoidaan valkosipulista, chilistä ja limestä tehdyssä marinadissa (siihen kuuluu myös korianteri mutta jos ette ole huomanneet korianteri on Pahaa ja sen voi iisisti jättää pois kaikesta!), työnnetään vartaisiin ja grillataan.
Näitä voi toki tehdä pannullakin mutta eikö äyriäisvartaat, kuuma grilli ja kylmä kuohuviini kesäiltana ole aika ykkösyhdistelmä?

Marinadiin tulee siis valkosipulin ja chilin lisäksi limen mehu ja sitten raastettu kuorikin vielä. Sen lisäksi se vaatii hieman suolaa, pippuria ja hunajaa tasapainon vuoksi. Mutta miettikää: ruoassa on vain 9 ainesta, sen tekeminen kestää korkeintaan vartin (plus marinointi pari tuntia) ja on ihan älyttömän hyvää. Tätä ei voi mokata, niin helppoakin se on. Viimekertainen apukokki veteli limen kuoren ”raasteeksi” juustohöylällä eikä sekään vielä tuhonnut makuelämystä, mutta aiheutti toki hieman käsityötä kun ne kuorenpalaset piti nyppiä marinadista pois..

Tätä reseptiä etsiskellessäni löysin taas paljon sellaisia talteen otettuja hyviä reseptejä joita on joskus ajatellut kokkaavansa. Ja toki myös niitä reseptejä joista ajatteli että minkähän takia tätä on säilyttänyt..
Kumpaan kategoriaan laittaisitte filosta tehdyn pinaattipiiraan? Mustajuurikeiton? Pinaattifettuccinin ja basilika-minimozzarellakastikkeen? Kuha Walewskan? Mustikkajuustokakun?

Mä tiedän. Ja myös sen että tuli hirveä nälkä. Ja vielä hirveämpi kokkaushimo.

Seuraava on yhdestä mun lempikirjasta. Eilen juuri tuhahtelin jos loppuratkaisu kerrotaan ennen alkua, mutta tein sen nyt silti. Voitte kuitenkin lukea kirjan, tämä aukeaa varmasti sen jälkeen. So ladies& gentlemen: Paul Auster ja Sattumuksia Brooklynissa olkaa hyvät.

 

"Ylläni kaartuvan taivaan sininen oli kaikkein puhtainta ja syvintä. Jos kävelisin riittävän nopeasti, ehtisin Carroll Streetille ennen kuin Joyce lähtisi töihin. Istuisimme keittiössä ja joisimme kahvit yhdessä, katselisimme kuinka lapset juoksentelevat ympäriinsä kuin pikkuoravat äitien yrittäessä valmistella heitä kouluun. Sen jälkeen saattaisin Joycen metroasemalle, kietoisin kädet hänen ympärilleen ja suutelisin häntä hyvästiksi.
Kello oli kahdeksan kun astuin kadulle, kello kahdeksan syyskuun 11. päivän aamuna 2001- vain neljäkymmentäkuusi minuuttia ennen kuin ensimmäinen lentokone iskeytyisi World Trade Centerin pohjoistorniin. Vain kaksi tuntia myöhemmin kolmen tuhannen poroksi palaneen ruumiin savu ajelehtisi kohti Brooklyniä ja vyöryisi niskaamme tuhkan ja kuoleman valkoisena pilvenä.

Mutta toistaiseksi kello oli vasta kahdeksan, ja kun kävelin puistokatua pitkin hohtavan sinisen taivaan alla, olin onnellinen, ystävät hyvät, onnellisempi kuin kukaan joka on ikinä elänyt."

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat