Kirjoitukset avainsanalla Robert Burns

Menneen vuoden voi kasata niin monella tavalla. Sillä montako kertaa tuli naurettua vedet silmissä, montako kertaa tuli itkettyä, montako kertaa halasi ja sai halauksen, kuinka usein hymyili, kuinka usein yllättyi, suuttui, huusi, turhautui, paiskoi ovia..

Vuoden voisi myös paketoida ruokamuistoihin. Niihin, joissa pääasiassa oli ruoan lisäksi myös ne ihmiset ja hetket.

Vuoden superlöytö oli lammaskebab-resepti heti vuoden alusta. Sitä tuli tehtyä mooonta kertaa tänä vuonna ja myös ensi vuonna. Sitä tuli syötyä monessa tilanteessa ja monien kanssa.
Hernepestopastalla jatkettiin ja voi että sekin on hyvää! Ruoka, joka jäi ruokalistalle arkeen ja rentoon juhlaankin.
Meksikolaista kvinoapannua syötin vannoutuneelle lihansyöjälle töissä ja vannoin sen olevan jauhelihaa. Veljen tekemä porokeitto ja lettujälkkäri oli ihanaa, huolella tehtyä ja niin hyvää!  
Lehtikaalista valmistin tänä vuonna sipsejä, pastaa, piirakkaa ja leivänpäällisiä.
Karkkipossua hauduttelin huolella ja söinkin iloisesti, mutta oliko se kuitenkaan kaiken vaivan arvoista?

Sain viettää ihania grillibileitä ribsien kanssa. Kerran jopa niin, että ihmiset söivät ulkona ja paikalliset oravat tutkivat sillä aikaa keittiön pöydälle jääneitä ruokia sisällä talossa..
Söin perunasalaattia Stallhagenilla ja kalatapaksia meren rannassa saaristossa. Söin Richard McCormickin street foodia Pori Jazzeilla juuri ennen Robert Plantin keikkaa.
Söin irlantilaista kioskiruokaa farkut polviin asti aivan mudassa, hirveässä kaatosateessa ja myrskyssä juuri ennen Foo Fightersin keikkaa.

Nautin fredagsmys-hetkistä sushin, kuohuviinin ja Pearl Jamin kanssa.
Kävin kantarellimetsässä ja söin sen jälkeen ihanaa kantarelliohrattoa.

Sain syödä ihanan hääaterian Suomenlinnassa ja nautiskella Döner Harjun kebabeista rokkikeikkareissulla.
Kokkasin Sloppy Joeta ja söin sitä suu ja kädet tahmeina nauraen vedet silmissä.
Söin mummon tekemää karjalanpaistia sadonkorjuujuhlissa koko suvun kanssa.

Söin laivalla naisporukassa aivan hirveän naurun ja kälätyksen kuuluessa varmasti koko Suomenlahdella.
Söin italialaisessa ravintolassa ensin tyttäreni kanssa tyttöjen reissulla ja sitten taas uudelleen kaveriporukan kiivaan hohtogolf-matsin jälkeen.

Söin kymmeniä, kymmeniä ja taas kymmeniä lounasaterioita parhaiden kollegoiden kanssa. Joskus vatvottiin vakavia, joskus kevyitä, joskus syötiin hiljaa.

Kiitos teille ihan jokaiselle jotka olitte mukana.
Ensi vuonna taas, koska ensimmäisethän on jo sovittukin!

Onnellista uutta vuotta 2016 kaikille!  
 

"Should auld acquaintance be forgot,
And never brought to mind?
Should auld acquaintance be forgot,
And days o’ lang syne!

For auld lang syne, my dear
For auld lang syne,
We’ll tak a cup o’ kindness yet
For auld lang syne!

We twa hae run about the braes,
And pu’d the gowans fine,
But we’ve wander’d mony a weary foot
Sin’ auld lang syne.

We twa hae paidl’t in the burn
Frae morning sun till dine,
But seas between us braid hae roar’d
Sin’ auld lang syne.

And there’s a hand, my trusty fiere,
And gie’s a hand o’ thine,
And we’ll tak a right guid willie-waught
For auld lang syne!

And surely ye’ll be your pint’ stoup,
And surely I’ll be mine!
And we’ll tak a cup o’ kindness yet
For auld lang syne!"

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat