Kirjoitukset avainsanalla uudenvuodenlupaus

Jouluvalmistelut on nyt tehty!

Lahjat on ostettu, koristeet askarreltu, karkit tehty, kotijuusto tekeytyy jääkaapissa ja saaristolaisleivät pakataan huomenna sellofaaniin.

Muuten ei oikeastaan mitään uutta ollutkaan, mutta saaristolaisleipää en ole ikinä ennen tehnyt. Olen aina ajatellut sen olevan äärimmäisen hankalaa ja sisältävän kaikkia outoja aineksia, mutta ehei. Tein leipätaikinat tänään ennen töitä, työnsin uuniin lounaalla (eläköön etäpäivät!) ja kiikutin iltapäivällä parvekkeelle tekeytymään.

 

Ja illalla sipaisin ensimmäisen maistiaisen voin ja sormisuolakiteiden kanssa. Toimii, uskokaa pois.

Tässä ohje jota käytin, se on suoraan Glorian Ruoka&viinistä.

http://www.soppa365.fi/resepti/112/helppo-saaristolaisleipae/

Resepti muuten antaa anteeksi sen, että kiireinen leipuri unohtaa taikinasta suolan ja ripottelee sitä vasta kohoamassa olevien leipien päälle sekä sen, että leivät paistaa kartonkivuoissa.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käytän tuota samaa kuvaa nyt toisen kerran, koska varsinaisesta tyttöjen illasta ei tullut otettua kuvia. Olimme tässä taannoin, muutama viikko sitten 10-vuotiaani kanssa hömpsöttelyretkellä.

Suunnittelimme tyttöjen iltaa yhdessä ja pitkään, mietimme mitä laitamme päälle ja mihin menemme syömään. Sitten kun se odotettu päivä tuli, menimme ravintolaan syömään (ravintolan valinnan hoiti mini ja valintaperusteena oli se, että eräästä paikallisesta ravintolasta saa annoksen nimeltä Angry Birds-kori) ja ravintolasta lähdimme valkosuklaapannacotta-jälkkärin jälkeen teatteriin.

Siellä katselimme Finnhitsin ja nautiskelimme teatteritunnelmasta.

Oli ihana ilta! Me käydään kyllä paljon leffassa ja välillä syömässäkin, mutta tällaiset illat kun oikein pukeudutaan ja syödään ja nautiskellaan on olleet tosi harvassa, tai siis ei vissiin ikinä ennen kokeiltuja? Koska tämä tyttöjen iltamme oli torstaina ja koska ilta venyi kymmeneen asti, perjantai-ilta kuluikin kotona leffan ääressä loikoillen.

Lapseni on muuten perinyt äidiltään nautiskelun taidon. Kun kyselin jaksetaanko syödä jälkkäriä, hän vastasi että "No tätä ruokaa mä en jaksa syödä loppuun mutta pannacottaa muhun mahtuu aina."

Äidin pieni. <3

Kommentit (0)

Lokakuun uusi juttu oli tosiaan uusi juttu, nimittäin automessut. Sain tilaisuuden mennä sellaisille viime viikonloppuna.
Ja kyllä, sellaiset ne tosiaan oli ihan täydessä mittakaavassaan. Kolme hallia ääriään myöden täynnä autoja ja autoihin liittyvää asiaa. Kylläpä olin kuin Liisa Ihmemaassa.

Tämä tarjosi hienon tilaisuuden tarkkailla myös kävijöitä (mielenkiintoni ihan niihin pelkkiin autoihin loppui sitten ensimmäisen kierroksen jälkeen (=puolivälissä). Eikä siellä sitäpaitsi ollut yhtään sellaista järkevää perheautoa jolla esimerkiksi minä ajan.
 

Messut herättivät kieltämättä paljon ajatuksia, esimerkiksi:

1. yllättävän moni on hirveän kiinnostunut autoista ja valmiita maksamaan 25 euroa sisäänpääsystä automessuille. Luulin, että tämä olisi jonkun marginaalisen miesryhmän juttu (sorruin stereotyyppiseen ajatteluun, tiedän), mutta paikalla oli hirveästi perheitä, kaveriporukoita, ihan minkälaista ja -ikäistä porukkaa vaan. Oho. Hieno juttu että tuollaiset messutapahtumat keräävät ihmisiä yhteen.

2. Autoasioissa on eri ryhmiä: urheiluautoilijat, tuunaajat, harrastajat, jenkkiautofanit.. you name it. Mikä parasta, nämä ryhmät tunnistaa esimerkiksi pukeutumisen suhteen. Oli jotenkin vaikuttavaa nähdä sellaista omistautumista.

3. Jenkkiautojen ympärillä pyörii paljon fiftarityyliin pukeutuneita naisia ja miehiä. Nykyautojen ympärillä pyörii niukkoihin asuihin pukeutuneita tyttöjä.

Ja tästä viimeisestä tulikin se varsinainen pohdintani: mikä se ero on jonka vuoksi urheiluautohallissa oli paljon palkattuja car babe-tyyppisiä tyttöjä hyyyvin niukoissa vaatteissa koristeina ja miksi vanhojen autojen hallissa oli paljon fiftari- ja pin up- tyyppistä pukeutumista? Mikä tekee erään aikakauden autoilijanaisista vahvoja toimijoita ja toisessa ääripäässä oli sitten kiiltävät autot ja naiskoristeet, joiden pukeutumisen ainoa hyvä puoli taisi olla ettei ainakaan päässyt tulemaan kuuma? Miksi autot ja naiset kuuluvat yhteen ja mitä lisäarvoa se vähäpukeinen nuori nainen tuo automessuille?

Kuitenkin se kävijäporukka tuntui olevan enemmän kiinnostunutta autoista, ei niistä tytöistä. Ei ne varmasti ketään häirinneetkään? Jäin oikeasti vähän miettimään että mistä tuo on lähtenyt liikkeelle ja mikä se juttu oikein on?

Ne fiftarityypit oli kyllä huikeita! Olin oikeasti tosi vaikuttunut siitä pukeutumisesta, viimeistellyistä tyyleistä ja koko kulttuurista. Ihan uusi juttu mulle.

 

 

Kommentit (0)

Uudenvuodenlupaushan oli kokeilla jotain uutta joka kuukausi, joten en ole varma lasketaanko tätä.. mutta joka tapauksessa, tämä on jännempää kuin mikään tämän vuoden uusi juttu joten kyllä se pitää laskea!
 

Pääsin mukaan erääseen ruokakisaan (vaikeaa käsittää vieläkin, koska loppukilpailuun pääsi vain 12 ja hakijoita oli hiiirrveästi) ja se tarkoittaa sitä, että lähiaikoina saan hoiviini ruoka-aineita joista pitää sitten koostaa neljä ruoka-annosta loppukilpailuun. Tiedän pari ainetta jo etukäteen eikä jännitystä paljon helpota se, etten ole koskaan niistä kokannut mitään. Ja tosiaan: ne muut aineet onkin sitten ihan mysteeri.

 

Tekisi mieli sanoa että pitäkään peukkuja, mutta jo tähän vaiheeseen pääseminen oli ihan mieletöntä!

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat