Kirjoitukset avainsanalla No boundaries

Osaisitko vastata jos sinulta kysyttäisiin mistä haaveilet?
Haaveiletko jostain isosta kuten lottovoitto? Vai vielä enemmän kuten terveys? Jostain määrittämättömästä kuten onnellisuus?

Vai pienestä kuten uudet kevätkengät, uusi kampaus, suklaalevy?

Haaveiletko omasta talosta ruutukaavan ulkopuolella vai henkilöstä jonka kanssa sen voisi ostaa?
Tai haaveiletko jostain niin isosta että siitä haaveileminen tekee kipeää?

Haaveiletko että saisit olla juuri niin onnellinen kuin nyt oletkin?

Oletko niin onnellinen ettet enää tiedä mistä haaveilisit?

Vai oletko niin onneton ettet enää pysty haaveilemaan ja kaikki energia menee vain selviämiseen?

 

Tyttäreni tuli iltapäivällä kaverinsa kanssa koulusta ilahduttamaan etätyöpäivääni. Ensimmäinen huudahdus ovelta oli ”älä sit suutu” (aina hyvä avaus).

Eihän siihen voi vastata muuta kuin ”Mistä?”

Koulussa oli värjätty hiuksia vappuvärillä. Hiukset ovat nyt pinkit. Ja vielä aamulla valkoisena hohtanut paita on nyt pinkki.

Ja iho, joka vielä aamulla oli tasaisen vaalea, näyttää nyt.. pinkiltä. Laikukkaalta pinkiltä.

Meidän keittiönpöytä on pinkki. Suurinpiirtein kaikki valkoiset ovet on nyt täynnä pinkkejä sormenjälkiä.
Jääkaapin ovessa on pinkkiä.

Keittiön seinässä samoin.

 

Ja mun valkoisessa raitapaidassa on selässä pinkit kädenjäljet.
Ne tuli halaamisesta.

Ei voi suuttua. Enkä edes halua.

Tästähän mä aina haaveilin.

(Ja sitä paitsi Vanishilla ja Tolun keittiöversiolla pääsee eroon noista tahroista, haaveet eivät onneksi irtoa.)

 

”Seconds, hours, so many days
You know what you want but how long can you wait
Every moment lasts forever
when you feel you’ve lost your way

 

What if my chances were already gone
I started believing that I could be wrong
But you gave me one good reason
to fight and never walk away
So here I am still holding on..”

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Intohimottomuus ruoan suhteen on epäilyttävää ja epäseksikästä ja siksi kerronkin nyt eilisestä lounaastani. Olin työreissulla Helsingissä ja kyselin aamupäivällä paikalliselta kaverilta vinkkejä lounaaseen. Vastausviestissä oli tasan yksi sana. "Fafa's."

Eihän siinä muu auttanut. Onneksi. Löytyi nimittäin uusi suosikkipaikka.
Söin ihan uskomattoman ihanan halloumifalafelin. Miten mikään voi olla niin hyvää? Ihan uskomaton makujen sinfonia, todella simppelit ainekset, simppeli kattaus, kylmä zerokokis kylkeen ja voi että.. Lisäksi tunsin itseni trendikkääksi pääkaupunkilaiseksi, ja sehän on kaikissa Helsinki-kokemuksissa aina yksi iso tekijä. Näin sitä täältä maalta lähtiessä voi aina nauttia pienistä jutuista.. ;)

Jos liikutte siellä päin niin menkää! Tai menkää vaikkette liikkuisikaan, mä menen ihan varmasti uudelleen.

Ruokakokemuksen voi kiteyttää seuraavaan viestinvaihtoon vinkin antaneen kaverini kanssa kun lähetin kuvan ruoastani.

Hän:"Toi on seksiä."
Minä:"Tää niiin on seksiä."

"Seconds, hours, so many days
You know what you want, but how long can you wait
Every moment lasts forever
When you feel you've lost your way
And what if my chances were already gone
I started believing that I could be wrong
But you gave me one good reason
To fight and never walk away
So here I am still holding on

With every step you climb another mountain
With every breath it's harder to believe
You make it through the pain
Weather the hurricanes
To get to that one thing
Just when you think the road is going no where
Just when you almost gave up on your dreams
They take you by the hand and show you that you can
There are no boundaries..."

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat