Kirjoitukset avainsanalla Daughtry

Yksi kaveri oli lukioaikoina vaihto-oppilaana Suuressa Maailmassa ja oppi siellä sellaisen jutun, että kun kellon numerot ovat kaikki samaa, voi toivoa jotain. Tänään havahduin nälkäisenä katsomaan kelloa tasan kello 11.11 ja tajusin että hei, this is my moment!

Juuri kun aloin miettiä toivettani ja sanoa sitä ääneen, kello pompahti minuutin eteenpäin. Mikä hukattu tilaisuus!

Sen jälkeen olenkin vähän sitten mietiskellyt mitä toivon kun seuraava samanlainen tilanne tulee eteen. Pitääkö toiveen olla konkreettinen? Voiko toivoa lottovoittoa vai onnellisuutta loppuiäksi? Entäs jos toivoo lottovoittoa ja voittaakin vaikka kaksi euroa ja siihen on sitten mennyt toive loppuiän onnellisuudesta? Tuhlausta sekin.

Toiveiden kanssa täytyy siis olla hirveän, hirveän varovainen. Entäs jos toivoo lottovoittoa ja määrittelee siihen euromääräisen alarajan? Olisiko se juuri sellainen määrätietoisen ja hemmotellun nykyihmisen toive?

Nyt pelaan siis tuplaa ja kuittia ja panostan kaiken siihen hetkeen kun kello on 22.22. Sen myöhempiä tasalukuja on turhaa odotella, hyvä että pysyn hereillä edes tuohon kymmeneen!

Tämän väliajan käytän House of Cardsin neljännen tuotankokauden uusiin jaksoihin ja Aino Ihana Maitosuklaa-purkkiin. Aika ihana perjantai siis.
 

 

"Be careful what you wish for,
'Cause you just might get it all.
You just might get it all,
And then some you don't want.
Be careful what you wish for,
'Cause you just might get it all.
You just might get it all, yeah.

Oh, well I'm going home,
Back to the place where I belong,
And where your love has always been enough for me.
I'm not running from.
No, I think you got me all wrong"

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joinain viikonloppuina jotkut kuut tai tähdet tai joku on jotenkin sillä tavalla asemoituneet, että hommat menee hieman erilailla kuin ennakkoon ajattelisi.
Kaikki alkoi kaatuessani perjantaina työmatkalla. Makasin siinä suojatiellä rähmälläni ja tunsin, että olen sekä elämän että lähestyvän autojonon armoilla. Sisuunnuin hieman, joka on toki aina hyväksi, mutta hämmentynyt olo koko kaatumisesta kummitteli koko päivän: Tai ei kummitellut vaan jomotti.

Perjantai-iltana päädyin sitten kummalliseen bensa- ja liekkitilanteeseen. En tiedä kumpi siinä oli bensaa ja kumpi liekkejä, mutta joka tapauksessa yhdestä nopeasta kommentista voi saada aikaiseksi aikamoisen räjähdyksen. Voin muuten vannoa, että tuollaiset tilanteet on elokuvissa jotenkin.. kauniimpia? Tai ainakin tämän kohtauksen naispääosan esittäjä ei ollut hillitty Hollywood-kaunotar vaan ehkä jopa hieman rasittava kaikkitietäväisyytensä, cooliutensa ja mielipiteidensä (ja nehän pitää kaikki sanoa ääneen, eikö?) kanssa.

Lauantaina pyöriskelin deittiviidakossa tuntien syvää kyllästymistä koko asiaan. Se johti reilun vuorokauden syvään pohdiskeluun koko tinderöinnistä ja muista deittikuvioista. Syvä pohdiskelu vaati seurakseen ihan ikiomaa aikaa, paljon liikuntaa ja erinomaista ruokaa sekä myös koko tuotantokauden Grace&Frankieta. Ja hieman toiveikkuutta jonka Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta säilytti.

Tinder toimii niin, että jokainen nainen saa sieltä niin paljon sutinaa kuin vain ehtii vastaanottaa. Uskokaa pois. Se homma vaan kääntyy hieman itseään vastaan. Jokaisella deitillä voit miettiä, että jos tämä ei nappaa niin siellä Tinderissä on seuraavat viisi viestittelemässä ja ehdottelemassa tapaamista. Eikä elämä ja ihmiskuviot voi toimia niin. Ahdistavinta oli, että se muutti jotenkin omaakin ajattelutapaa.

Joka tapauksessa, eilen illalla tiesin jo missä menen ja päätin että nyt riittää, ainakin hetkeksi. Poistin siis Tinder-tilin ja lopetin deittikuviot.

Nyt en sitten tiedä tuleeko tästä deittitauosta viikon vai kuukauden mittainen.
En tiedä tuleeko tästä yksinäisyyttä loppuiäksi.
Vai voisiko tästä sittenkin tulla jotain sellaista, että jos vastaan tulee joku uusi ihminen, häneen voisi tutustua ihan hänen itsensä vuoksi ajattelematta, että jos tässä nyt ei tule ihan napakymppiä niin jossain sovelluksessa on tuhat ihmistä vaihtoehtona? (Kyllä, lempigenreni elämässä ja elokuvissa on romanttinen komedia ja siksi en olekaan vielä miettinyt että niitä ihmisiä ei ehkä tipahtele eteen kaupan kassalla tai hississä. Mietin tätä sitten joskus.)

 

Tästä viikonlopusta jäi siis käteen hyvin lajiteltuja ajatuksia ja polvi, joka näyttää ihan siltä että harrastaisin vapaaottelua.
Tänään työmatkalla pysyin pystyssä ja kaikki biisit kuulostivat siltä että ne olisivat just mulle tehtyjä. Ja aurinko paistoi ja oli valoisaa. Kyllä tästä hyvä tulee!

 

Hyvää karkauspäivää kaikille! Miltähän se elämä näyttää kun seuraavan kerran on karkauspäivä?

"How the time passed away, all the trouble that we gave
And all those days we spent out by the lake
Has it all gone to waste? All the promises we made
One by one they vanish just the same

Of all the things I still remember
Summer's never looked the same
The years go by and time just seems to fly
But the memories remain

In the middle of September we'd still play out in the rain
Nothing to lose but everything to gain
Reflecting now on how things could've been
It was worth it in the end

Now it all seems so clear, there's nothing left to fear
So we made our way by finding what was real"

 

Kommentit (0)

Ihan ensimmäisiä kevään merkkejä lintujen varovaisen sirityksen ja tulppaanien lisäksi on se kun saa päähänsä ostaa pinkin keväthuulipunan. Mun konservatiivisessa maailmassa pinkkikin on sillä tavalla varovaisen pinkki, mutta pinkki kuitenkin.

Voiko tulppaanikaudella enää ajatella että on talvi? Ymmärrän kyllä, että on helmikuun alku ja että valkoiset Conssit on vielä aika tyhmä valinta, mutta silti.. Ei ole enää kuin pari kuukautta raitapaitakauteen! Sitäpaitsi kävin jo testaamassa ne must have Ray-Ban Cockpititkin jo..

Nyt pitäisi etsiä jostain laskiaispulla lapselle, menin sen lupaamaan.
Voihan harmi jos niitä myydään kahden kappaleen pakkauksissa.. ;)
Jos mietitte asiaa, ratkaisen sen teille nyt ja tässä: laskiaispullan Ainoa Oikea Täyttötapa on kermavaahto (paljon) ja mansikkahillo.

Toiveikasta kevätmaanantaita!

"you never know when you're gonna meet someone
and your whole wide world in a moment comes undone
you're just walking around then suddenly
everything that you thought that you knew about love is gone
you find out it's all been wrong
all my scars, don't seem to matter anymore.."

Kommentit (0)

Monissa arkipäivän hetkissä on sellaista kauneutta jota ei pysty vangitsemaan parhaimmalla kamerallakaan.

Mun kodin ohi kävelee joka aamu vanha pariskunta. On ilma mikä tahansa, vuodenaika tai päivä mikä vain, aina he siitä kävelevät. Käsi kädessä, hitaasti astellen. Joka ikinen aamu. Siinä näyssä on sellaista kumppanuutta että voisin liikuttua joka kerta sen nähdessäni.
Heillä ei ole enää kiire mihinkään. Heitä ei haittaa räntä, vesi, helle tai liukkaus. Käsi kädessä rauhallisesti edetessä ilmoja vastaankin pystyy taistelemaan paremmin kuin yksin kiirehtiessä.

Sellaista kauneutta näin yksi päivä nähdessäni kollegani silittävän vatsaansa. Ihan kuin olisi lähettänyt terveisiä. Äiti odottaa täällä, tulkaa kun olette valmiita.

Sellaista kauneutta on siinä kun ihan pieni lapsi nauraa ensimmäisiä kertoja ääneen. Hei mä osaan tuntea tällaista, ja tästä lähtee vielä tällainen äänikin!

Sellaista kauneutta on pienissä koiranpennuissa jotka horjuvat ottaessaan askeleita. Ilme on päättäväinen mutta neljästä jalasta huolimatta askel ei vielä ole ihan hirveän vakaa. Eihän se elämässä aina olekaan, mutta tärkeintä että siirtää yhtä niistä neljästä (tai kahdesta) kerrallaan.

Sitä oli meillä kotonakin tänään. Tein etätöitä kotona silmäteräni saapuessa koulusta ja ripotellessaan koulussa käytetyt vaatteet ympäri kotia. Komensin syömään välipalaa ja laittamaan paidan päälle. Hän varasti karkkia karkkikiposta ja juoksi puolialastomana karkuun kiljuen että hän on pukeutunut mielikuvituspaitaan ja sen pitäisi riittää koska parempia ohjeita ei annettu. Juoksin perässä, kutitin ja annoin pusuja pakkasen kylmettämille poskille. Tuonikäinen osaa vielä nauraa niin että henki meinaa salpautua ja silmät tuikkii onnea.

Ja niin ne tekivät minunkin silmäni.

Kaunista viikonloppua!

 

"She’s talking to angels,
Counting the stars
Making a wish on a passing car
She’s dancing with strangers,
She’s falling apart
Waiting for Superman to pick her up
In his arms, yeah, in his arms
She’s waiting for Superman...

...to lift her up and take her anywhere
Show her love and flying through the air
Save her now before it’s too late tonight
Oh, at the speed of light
And she smiles..."

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat