Kirjoitukset avainsanalla September

Joinain viikonloppuina jotkut kuut tai tähdet tai joku on jotenkin sillä tavalla asemoituneet, että hommat menee hieman erilailla kuin ennakkoon ajattelisi.
Kaikki alkoi kaatuessani perjantaina työmatkalla. Makasin siinä suojatiellä rähmälläni ja tunsin, että olen sekä elämän että lähestyvän autojonon armoilla. Sisuunnuin hieman, joka on toki aina hyväksi, mutta hämmentynyt olo koko kaatumisesta kummitteli koko päivän: Tai ei kummitellut vaan jomotti.

Perjantai-iltana päädyin sitten kummalliseen bensa- ja liekkitilanteeseen. En tiedä kumpi siinä oli bensaa ja kumpi liekkejä, mutta joka tapauksessa yhdestä nopeasta kommentista voi saada aikaiseksi aikamoisen räjähdyksen. Voin muuten vannoa, että tuollaiset tilanteet on elokuvissa jotenkin.. kauniimpia? Tai ainakin tämän kohtauksen naispääosan esittäjä ei ollut hillitty Hollywood-kaunotar vaan ehkä jopa hieman rasittava kaikkitietäväisyytensä, cooliutensa ja mielipiteidensä (ja nehän pitää kaikki sanoa ääneen, eikö?) kanssa.

Lauantaina pyöriskelin deittiviidakossa tuntien syvää kyllästymistä koko asiaan. Se johti reilun vuorokauden syvään pohdiskeluun koko tinderöinnistä ja muista deittikuvioista. Syvä pohdiskelu vaati seurakseen ihan ikiomaa aikaa, paljon liikuntaa ja erinomaista ruokaa sekä myös koko tuotantokauden Grace&Frankieta. Ja hieman toiveikkuutta jonka Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta säilytti.

Tinder toimii niin, että jokainen nainen saa sieltä niin paljon sutinaa kuin vain ehtii vastaanottaa. Uskokaa pois. Se homma vaan kääntyy hieman itseään vastaan. Jokaisella deitillä voit miettiä, että jos tämä ei nappaa niin siellä Tinderissä on seuraavat viisi viestittelemässä ja ehdottelemassa tapaamista. Eikä elämä ja ihmiskuviot voi toimia niin. Ahdistavinta oli, että se muutti jotenkin omaakin ajattelutapaa.

Joka tapauksessa, eilen illalla tiesin jo missä menen ja päätin että nyt riittää, ainakin hetkeksi. Poistin siis Tinder-tilin ja lopetin deittikuviot.

Nyt en sitten tiedä tuleeko tästä deittitauosta viikon vai kuukauden mittainen.
En tiedä tuleeko tästä yksinäisyyttä loppuiäksi.
Vai voisiko tästä sittenkin tulla jotain sellaista, että jos vastaan tulee joku uusi ihminen, häneen voisi tutustua ihan hänen itsensä vuoksi ajattelematta, että jos tässä nyt ei tule ihan napakymppiä niin jossain sovelluksessa on tuhat ihmistä vaihtoehtona? (Kyllä, lempigenreni elämässä ja elokuvissa on romanttinen komedia ja siksi en olekaan vielä miettinyt että niitä ihmisiä ei ehkä tipahtele eteen kaupan kassalla tai hississä. Mietin tätä sitten joskus.)

 

Tästä viikonlopusta jäi siis käteen hyvin lajiteltuja ajatuksia ja polvi, joka näyttää ihan siltä että harrastaisin vapaaottelua.
Tänään työmatkalla pysyin pystyssä ja kaikki biisit kuulostivat siltä että ne olisivat just mulle tehtyjä. Ja aurinko paistoi ja oli valoisaa. Kyllä tästä hyvä tulee!

 

Hyvää karkauspäivää kaikille! Miltähän se elämä näyttää kun seuraavan kerran on karkauspäivä?

"How the time passed away, all the trouble that we gave
And all those days we spent out by the lake
Has it all gone to waste? All the promises we made
One by one they vanish just the same

Of all the things I still remember
Summer's never looked the same
The years go by and time just seems to fly
But the memories remain

In the middle of September we'd still play out in the rain
Nothing to lose but everything to gain
Reflecting now on how things could've been
It was worth it in the end

Now it all seems so clear, there's nothing left to fear
So we made our way by finding what was real"

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat