Kirjoitukset avainsanalla House of cards

Luulen ettei! Siksi kerronkin nyt, että aamusalin LISÄKSI olen tänään juossut 8 kilometriä. Voi tätä reippautta, kirkasotsaisuutta ja alleviivattua liikunnallisuutta! Sen kuitenkin haluan sanoa, ettei MIKÄÄN voita tällaisen päivän illan hyvää oloa. Ei ainakaan ihan hirveän moni tunne.

Se on kuitenkin tosi lähellä kun tulee juoksemasta hirveän nälkäisenä ja kaikki vaatteet hiestä märkänä ja rappukäytävässä vastaan tulvii tuoreen leivän tuoksu. Ja sitten kun tajuaa että hei, toi tulee meiltä ja siitä kaurapeltileivästä jonka paistoi juuri ennen lähtöään.. Se tunne melkein itkettää onnesta.

Vielä lähempänä on tämä kun on jo ilta, lapsonen nukkuu (se on suloinen hereilläkin mutta nukkuessaan se on ihan käsittämättömän suloinen), voi hakea Vielä Yhden Palan sitä kaurapeltileipää, voidella sen voilla johon on sekoitettu merisuolakiteitä ja uppoutua peiton alle katselemaan Vielä Yhden Jakson House of Cardsin neljänneltä tuotantokaudelta.

Ja arvatkaas mitä? Se lapsi on vielä niin viaton että unohti keittiöön Kinder Maxi-patukan. Vannon, että sitä patukkaa ei aamulla enää ole ja vahingosta viisastuneena aion muistaa hävittää todistusaineistonkin.

 

 

Tänään kuunnellaan biisiä joka auttoi aiemmin illalla juoksemaan sen viimeisen kilometrin ja on tehnyt sen monesti aiemminkin ensimmäisille, viimeisille ja kaikille välikilometreillekin.
 

"A painter on the shore
Imagined all the world
Within a snowflake on his palm

Unframed by poetry
A canvas of awe
Planet Earth falling back into the stars

I am the voice of Never-Never-Land
The innocence, the dreams of every man
I am the empty crib of Peter Pan

A silent kite against the blue, blue sky
Every chimney, every moonlit sight
I am the story that will read you real
Every memory that you hold dear

I am the journey
I am the destination
I am the home
The tale that reads you

A way to taste the night
The elusive high
Follow the madness
Alice, you know once did

Imaginarium
A dream emporium
Caress the tales
And they will dream you real

A storyteller’s game
Lips that intoxicate
The core of all life is a limitless chest of tales"

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksi kaveri oli lukioaikoina vaihto-oppilaana Suuressa Maailmassa ja oppi siellä sellaisen jutun, että kun kellon numerot ovat kaikki samaa, voi toivoa jotain. Tänään havahduin nälkäisenä katsomaan kelloa tasan kello 11.11 ja tajusin että hei, this is my moment!

Juuri kun aloin miettiä toivettani ja sanoa sitä ääneen, kello pompahti minuutin eteenpäin. Mikä hukattu tilaisuus!

Sen jälkeen olenkin vähän sitten mietiskellyt mitä toivon kun seuraava samanlainen tilanne tulee eteen. Pitääkö toiveen olla konkreettinen? Voiko toivoa lottovoittoa vai onnellisuutta loppuiäksi? Entäs jos toivoo lottovoittoa ja voittaakin vaikka kaksi euroa ja siihen on sitten mennyt toive loppuiän onnellisuudesta? Tuhlausta sekin.

Toiveiden kanssa täytyy siis olla hirveän, hirveän varovainen. Entäs jos toivoo lottovoittoa ja määrittelee siihen euromääräisen alarajan? Olisiko se juuri sellainen määrätietoisen ja hemmotellun nykyihmisen toive?

Nyt pelaan siis tuplaa ja kuittia ja panostan kaiken siihen hetkeen kun kello on 22.22. Sen myöhempiä tasalukuja on turhaa odotella, hyvä että pysyn hereillä edes tuohon kymmeneen!

Tämän väliajan käytän House of Cardsin neljännen tuotankokauden uusiin jaksoihin ja Aino Ihana Maitosuklaa-purkkiin. Aika ihana perjantai siis.
 

 

"Be careful what you wish for,
'Cause you just might get it all.
You just might get it all,
And then some you don't want.
Be careful what you wish for,
'Cause you just might get it all.
You just might get it all, yeah.

Oh, well I'm going home,
Back to the place where I belong,
And where your love has always been enough for me.
I'm not running from.
No, I think you got me all wrong"

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat