Kirjoitukset avainsanalla Bob Dylan

Minulla on työ, jonka vuoksi minut löytää helposti Google-haulla. Työni on sellainen ettei googlaukseen tarvita edes sukunimeä, riittää että kirjoittaa vain etunimeni ja ammattinimikkeeni ja rajaa asiaa paikkakunnalla. Ennen en asiaa edes ajatellut, mutta deittiviidakossa seikkaillessa asia on tupsahtanut muutaman kerran esille.

Kun Googlea käyttämällä on sitten saanut selville esimerkiksi sukunimeni, onkin helppoa löytää Facebook-tilini (joka toki näyttäytyy täydessä mittakaavassaan vain kavereilleni), Twitter-tilini, LinkedIn-tilini ja Instagram-tilini. Ja esimerkiksi tämä blogi. Ja siis myös sitä tylsää työasiaa. Eli kokonaisuudessaankin ajatellen, ei mitään kovin ravistelevaa informaatiota.

En oikein tiedä miten tähän googlausasiaan suhtautuisin. No ainakin niin, että säpsähdän sitä "googlasin sut jo"-paljastusta. Toki on ollut ihan oma valintani hoitaa asiat näin, mutta aina se jotenkin saa ajattelemaan. Onko Google nykypäivän tutustumiskeino numero 1? Löytyykö hakukoneiden avulla jotain sellaista informaatiota, joka kertoo ihmisestä enemmän kuin mitä ihminen itse kertoisi? Miten työ- ja yksityisprofiilit sekoittuvat Googlen avulla? Ja miksi ne googlauspaljastukset tuntuu vähän hassuilta, hakukonehan on vain yksi nykyteknologian mahdollistama asia? Ja miksi se tuntuu siltä, että ihminen tulee jotenkin "liian lähelle", eihän sen pitäisi siltä tuntua?

Miltäs se sitten tuntuisi jos jostain ihmisestä ei löytyisikään minkäänlaista somejälkeä? Alkaisiko epäillä ihmisen rehellisyyttä ja olemassaoloa?

Kuka voi kieltää koskaan googlanneensa ketään? Not me.

 

"I knew a man Bojangles and he'd dance for you in worn out shoes
Silver hair, ragged shirt and baggy pants, that old soft shoe
He'd jump so high, he'd jump so high, then he lightly touch down
Mr. Bojangles, Mr. Bojangles, dance.

I met him in a cell in New Orleans, I was down and out
He looked to me to be the eyes of age as he spoke right out
He talked of life, he talked of life, laughing slapped his leg stale
Mr. Bojangles, Mr. Bojangles, dance.

He said the name Bojangles and he danced a lick all across the cell
He grabbed his pants for a better stance, oh, he jumped so high and he clicked up his heels
He let go laugh, he let go laugh, shook back his clothes all around
Mr. Bojangles, Mr. Bojangles, dance, yeah, dance."

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuulin tänään huonon uutisen joka veti ihan sanattomaksi.
Voi tätä maailmaa.

 

 

How many roads must a man walk down
Before you call him a man?
How many seas must a white dove sail
Before she sleeps in the sand?
Yes, and how many times must the cannon balls fly
Before they're forever banned?

The answer, my friend, is blowin' in the wind
The answer is blowin' in the wind.

Yes, and how many years can a mountain exist
Before it is washed to the sea?
Yes, and how many years can some people exist
Before they're allowed to be free?
Yes, and how many times can a man turn his head
And pretend that he just doesn't see?

The answer, my friend, is blowin' in the wind
The answer is blowin' in the wind.

Yes, and how many times must a man look up
Before he can see the sky?
Yes, and how many ears must one man have
Before he can hear people cry?
Yes, and how many deaths will it take 'til he knows
That too many people have died?

The answer, my friend, is blowin' in the wind
The answer is blowin' in the wind.

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat