Kirjoitukset avainsanalla älätulemullesanomaanettätääonihanhelppoa

Olen kovin ihmeissäni miksei mikään puutarha-aiheinen lehti ole vielä ottanut minuun yhteyttä idyllisen parvekepuutarhani esittelyä ajatellen? Noh, korjaan asian ja esittelen koko idyllin teille nyt tässä.

Kuvassa huomaatte kolme kehittelemääni lajiketta. Ylimpänä näette kuivakukkia. Vanha kansahan tekee niitä eri tavalla, mutta minun tapani on vaivaton ja helppo. Lisäksi kukkiin saa trendikkään rusehtavan sävyn, sehän sopii mihin tahansa syyssisustukseen.

Kuvassa keskellä on kuivattuja mansikoita. Niistähän saa luomukaupoissa maksaa merkittäviä kilohintoja, mutta minun tavallani ei tarvitse maksaa kuin yksi mansikka-amppeli!

Kuvassa alimmaisena ehdoton innovaationi, kuivatut tomaatit. Niiden tuottaminen vaatikin jo hieman vaivaa, piti olla hyvin tarkka tuossa että pääsee jo hedelmävaiheeseen muttei yhtään siitä yli!

Miten tämä kaikki idylli sitten syntyy?

Ensimmäinen askel on joutua loppukeväästä/alkukesästä suuren puutarhahulluuden valtaan. Siinä vaiheessa saa itsensä kuvittelemaan, että pystyy ihan oikeasti hallinnoimaan kolmea kasvia samalla parvekkeella. Ostetaan multaa, kasveja, istutetaan, ihaillaan. Otetaan varmuuden vuoksi paljon kuvia ja ilahdutetaan niillä lähipiiriä. (Onkin hyvä juttu hoitaa se kuvaaminen jo siinä vaiheessa.) Tunnetaan itsensä kunnon ihmiseksi ja kunnon veronmaksajaksi, jolla on elämänhallinta huipputerässä.

Toinen askel on alkaa suunnitella kesälomamatkoja. Kun loma sitten alkaa, laitetaan varmuuden vuoksi parvekelasit kiinni ja häivytään joko ulkomaille tai kotimaahan (myös sekä että sopii mainiosti) nautiskelemaan vapaasta kesäolosta. Välillä mietitään että mitenhän ne kasvit siellä pärjäävät, mutta ajatellaan niiden pitävän auringosta. Kotona käydessä annetaan kasveille välillä vettä. Huomataan kuinka niiden elämänlanka alkaa pikkuhiljaa hiipua, mutta ei kovinkaan paljoa välitetä asiasta koska nythän on loma ja vapaus. Tunnetaan itsensä edelleen kunnon veronmaksajaksi, kulutetaanhan tässä kesälomarahoja kansantalouden hyväksi.

Kolmas ja viimeinen askel asiassa on loman lopussa. Kasvit ovat muuttaneet olomuotoaan. Niitä ei enää kastella ollenkaan, onhan se jo liian myöhäistä. Lähipiiri nauraa asialle ja kyselee vinoillen mitä parvekepuutarhalle kuuluu. Vaihdetaan nopeasti puheenaihetta ja muistutetaan, ettei säästä puhumisessa ole oikeastaan mitään vikaa. Loma loppuu ja työt alkavat. Ollaan kunnon veronmaksajia ja haukotellaan töissä.

Ajatellaan, että ehkä ensi kesänä voisi sitten kastella niitä kasveja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

..ja lauantainen pinnatuolin kunnostusprojekti kuuluu ehdottomasti noihin jälkimmäisiin.

Eräässä kaatopaikkakuormassa oli neljä valkoista pinnatuolia suoraan 60-luvulta. Aloin välittömästi himoita niitä, ja siinä vaiheessahan unohtui täysin etten ehkä ole ihan puuseppätasoinen entisöijä.. Noh, reippaalla asenteella ensimmäinen tuoli matkaan ja Kodin Terraan maaliostoksille. Ja siis pesuaineostoksille. Ja sutiostoks.. noh, tajuatte varmaan kuvion?

Minua kiehtoisi kovasti sellaiset kunnostustyöt joissa ei tarvitsisi tehdä ollenkaan niitä alkutöitä. Tiedättehän, voisi heti vain suorittaa asiaa?
Nyt kuitenkin reippaasti hioin vanhaa maalia pois ja pesin sen jälkeen maalipesulla. Se olikin kätevä aine, ei tarvinnut odotella kuivumista.

Eilen pääsin hiomaan ötökät pois edellisillan maalikerroksesta (ai miten niin ei kannata maalata illalla ulkona?) ja sen jälkeen maalaamaan seuraavan kerroksen päälle.

Tänään pääsen tarkistamaan kuivuneen lopputuloksen ja loppuviikosta pääsen jo istumaan vastamaalatulle tuolille.

Olipas kiva projekti! Tai ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, nyt kun sitä lopullista tulosta ei vielä ole tarkistettu. Maalausapulaiseni (jonka tehtävä oli kuulemma tarkistaa työn jälki?) totesi eilen illalla "Mä olen tyytyväinen jos sä olet."

Hmm. No mutta mä olen! Ja sitä paitsi tämä oli aivan erinomainen projekti viimeiselle lomaviikonlopulle.

 

Kommentit (2)

Huomasin eilen illalla ettei vessan lavuaari oikein vedä. Koska äitienpäivän ilta onkin juuri sopiva aika putkitöille, vetäisin reippaana tyttönä kumihanskat käteen, otin ruuvimeisselin toiseen käteen ja aloin hommiin.
Tökin n. 7 cm pitkällä ruuvimeisselilläni (ostin sen Kodin Terrasta, se maksoi 1,5 e ja selviän sillä aivan mainiosti joten voit lopettaa sen virnuilun) lavuaarin ruuvia ja huomasin ettei se aukea. Se työkaluni oli jotenkin epäsopiva siihen. 

 

Eipä hätää, kysyin neuvoa koska WhatsApp on kätevä väline myös kodin korjaustöihin. Keskustelu eteni näin:

 

”Hei miten vessan lavuaarin sen systeemin saa auki? Ei vedä kunnolla ja vedin jo kumihanskat käteen mutta mun ruuvimeisseli auta.”
”Voi muru. Siellä alapuolella on sellainen juttu” (onko missään koskaan lukenut väheksyvämpää voimurua?)
”Mitäh?”
”Hajulukko.”
”Voi helvetti.”
”Sen saa kierrettyä auki. Kannattaa laittaa ämpäri alle.”
”Eli tyhjennän kaapin, haen ämpärin ja kierrän jonkun systeemin auki?”
”Juu.”
”Onko iso homma, kandeeko alkaa suorittaa näin äitienpäivän iltana?”
”Pidät putkesta kiinni ettei kaikki kierry mutkalle. Ei ole iso homma.”

Suoritin asiaa kauan (=muutaman minuutin). Se ruuvi ei auennut edelleenkään. Yritin puhdistaa sitä inhoa hiusmöhnää sormin. Ei oikein auttanut, piti olla jotain pidempää.

Mietin asiaa kuumeisesti (kyllä, elämäni on juuri näin jännittävää) ja sitten muistin keittiöni ehtymättömän tarvikevalikoiman.

Ja kyllä. Sushipuikoilla pystyy siihen mihin ruuvimeisseli ja kumihanskat eivät pysty.

 

Kuka haluaa meille sushille?

 

"You see, man made the car
To take us over the road
Man made the train
To carry the heavy load
Man made the electrolight
To take us out of the dark
Man made the boat for the water
Like Noah made The Ark

This is a man's, man's, man's world
But it would be nothing, nothing
Without a woman or a girl"

 

Kommentit (1)

Noniin. Hengitän syvään jotta pystyn edes kirjoittamaan tästä kiukustumatta. Polkupyöräprojektini alkoi tästä. 

Ja jatkui tässä.

Nyt tilanne on edennyt siihen, että nyt minulla on toimiva pumppu ja sain takarenkaan pumpattua. Eturenkaan venttiiliä en saanut avattua, siirsin asian pääsiäiselle. Eilen olin päässyt siihen pisteeseen, että sain lapsen fillarin pumpattua ja myös sen oman eturenkaani, kaikista haasteista huolimatta.

Päätimme lähteä pyöräretkelle. Eväsreppu oli pakattu, kypärät päässä, aurinko paistoi. Kävelimme lapsen kanssa pyöräkellariin. Hymyilimme. Olin onnellinen yhteisestä retkestä. Pääsimme pyöräkellariin, avasin pyöräni lukon. Huomasin takarenkaan olevan jälleen tyhjä.

Sanoin muutaman pontevan kirosanan. Tyttäreni tuijotti minua silmät suurina. Niin teki myös naapurin eläkeläisrouva joka sattui olemaan samassa kellarissa. (Olisi ollut kivaa huomata tämä ennen niitä kirosanoja.)

Riisuin kypärän. Hymyilin naapurille juuri sellaista hulluksi tulevan ihmisen hymyä. Lapseni totesi "no voithan sä kävellä mun vieressä". Niin teimme.

 

Nyt tilanne on sitten se, ettei mulla ole enää pienintäkään hajua seuraavista korjausliikkeistä eikä Googlekaan osaa auttaa vaikka yritin keksiä monenlaisia ratkaisuja asiaan.

 

"I'm about to give you all of my money
And all I'm askin' in return, honey
Is to give me my propers
When you get home (just a, just a, just a, just a)
Yeah baby (just a, just a, just a, just a)
When you get home (just a little bit)
Yeah (just a little bit)

Your kisses (oo)
Sweeter than honey (oo)
And guess what? (oo)
So is my money (oo)
All I want you to do (oo) for me
Is give it to me when you get home (re, re, re ,re)
Yeah baby (re, re, re ,re)
Whip it to me (respect, just a little bit)
When you get home, now (just a little bit)

R-E-S-P-E-C-T
Find out what it means to me
R-E-S-P-E-C-T
Take care, TCB.."

Kommentit (0)

Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat