Kirjoitukset avainsanalla Miracle

Voi miten monta ihanaa ja erilaista juttua viikonloppuun voikaan mahtua!
Perjantain etäpäivän jälkeen hyppäsin autoon ja lähdin Helsinkiin katsomaan ihanaa Von Hertzen Brothersia. Liput oli ostettu jo joulukuussa ja keikkaa odotettu melkein henkeä pidätellen siitä lähtien. Voih ja voih miten hyvä keikka se olikaan! Kyynel silmässä ja iho kananlihalla kuuntelin suosikkibiisit ja toki lauloin mukana. Ääni oli lauantaiaamuna vähän käheä. Kannattaa muuten näköjään treenata käsilihaksia salilla, jaksaa sitten keikalla heiluttaa käsiä ylhäällä sen vaaditut pari tuntia!

Ja miten ihanaa on sekin, että keikka päättyy jo yhteentoista mennessä, ehtii kotiin ja suht ajoissa nukkumaankin. (Oliko tämä tylsää? Saattaa olla, mutta miten ihanaa onkaan pujahtaa puhtaisiin ja viileisiin lakanoihin omassa sängyssä..)

Lauantaina ohjelmassa oli vanhojen valokuvien katselua isovanhempien kanssa. Mummo oli kuulemma hurmannut vaarin palvikinkulla. Tarinaa ei avattu sen enempää, mutta isovanhempien keittiössä oli kaksi senioria jotka hihittivät asialle. Kukaan ei uskaltanut kysyä enempää, mutta kai se sitten niin on että tie miehen sydämeen aukeaa palvikinkulla. Tai aukesi ainakin 50-luvun alussa. Ihmeteltiin myös sitä, miksi isovanhemmista on otettu kaksi kihlajaiskuvaa. Se johtuu siitä, että tuleva anoppi, vaarini äiti, ei ollut hyväksynyt ensimmäistä kuvaa. Vaikka se oli otettu Helsingissä!

Lauantaihin mahtui myös kevään ensimmäinen metsäjuoksulenkki. Hymy ei hyytynyt edes siinä vaiheessa kun tajusin seisovani polvia myöten ojassa. Ei se jää sitten ihan pitänytkään. Vaikka hymy ei hyytynyt, tuli kyllä juostua loppumatka aika ripeästi. Sauna kun oli odottelemassa, eikä ne keväiset ojat ainakaan lämpimällä vedellä ole täyttyneet.

Tänään on tehty autonpesuhommia, pesty talvivaatteita ja leivottu korvapuusteja.

Perjantaisesta työpäivästä tuntuu olevan ikuisuus.
Huominen maanantaikaan ei rasita.

Tuntuu muuten aika onnelliselta. Hymyilkää tyypit!

 

"I was banging on the door when I came to realize
I would need a miracle to get a taste of paradise

I used to get very very lonesome
And jealous of everyone else who was playing in the rain
And I never really came to understand
Why happiness belonged to the other kids, not me in any way

I couldn't go out to play

The little child within myself
Couldn't learn to read the signs
I kept hiding within myself
Like a bird afraid to fly
With no fire within myself
I couldn't burn to reach the skies
The child within myself was a mess and yes,
I needed a miracle to open the gates
For the light to kick out loneliness"

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat