Kirjoitukset avainsanalla sämpylät

Näin kaupassa Hans Välimäen Mummola-keittokirjan. Ensin ihmettelin asiaa, mutta sitten koin ahaa-elämyksen. Onhan se nimittäin totta, että kaikki ne oikeasti parhaat jutut saa mummolassa (pätee myös lapseni mummilaan, koska äitini on keittiövirtuoosi).

Mummolassa perunamuussi tehdään aina perunoista (tietenkin), mutta ruokakaapin valikoimaan kuuluu myös pussimuussia. Miksikö? Koska  paras suolaisen piirakan pohja syntyy sitä käyttämällä. Sitä en osaa sanoa miten, koska kukaan ei näköjään suostu kertomaan.

Missään ei myöskään ole niin hyvää katkarapupiirakkaa kuin meidän mummolla. Älkää kysykö miten sitä tehdään, koska kysyessäni sen reseptiä saan vastaukseksi epämääräisyyttä kuten "no laitoin mitä sattui löytymään", "ei siinä mitään ihmeellistä ole" ja "se on sitä ihan tavallista".

Kaikkein mystisin juttu mummon keittiössä on kuitenkin sämpylät. Siis ne ihan tavalliset. Niihin tulee sitko ja pehmeys mutta niissä on silti purutuntumaa. Kuori on rapeahko menettämättä pehmeyttään ja niiden ulkonäkö on kuin kirjoissa.

Sanomattakin selvää, ne ovat "ihan tavallisia" ja "kai sä nyt osaat sämpylöitä tehdä, ihan sillein vaan teet"

Sanomattakin selvää II: joudun syömään valtavia määriä niitä mummon sämpylöitä jotta saisin jotain selkoa niiden valmistustekniikasta.

 

Viime viikonloppuna vein mummolle suklaalevyn Tallinnan tuliaiseksi. Syötiin sitä pari riviä ennen muun perheen saapumista. Sitten mummo laittoi suklaan piiloon sanoen, että parempi piilottaa kun muut syövät sen kuitenkin pois. Hieman ennen lähtöäni mummo tuli ilmoittamaan että säästää suklaasta osan minullekin. Voidaan sitten taas syödä kun ei ole muita paikalla.

 

Suklaata siis saa, sämpyläreseptiä ei millään.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat