Tässä tulee nyt vähän yksipuolisesti taas melkein pelkkää ruokapostausta, mutta töissä on hirveä kiire ja vapaa-ajan olen jakanut läheisten, liikunnan ja ruoan välillä. (Niin ja olen myös kehittänyt itseäni tuijottamalla Nousuvettä ja Downshiftaajia Yle Areenasta.) Lisäksi on myös mukavaa kirjoittaa näistä onnistuneista ruokakokeiluista, koska sunnuntaiset gnocchit lensi roskiin ruokailun jälkeen. Sanotaanko nyt niin, että tieni italiaisen keittiöön täydelliseen masterointiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. Hmm.

Meillä syötiin viime lauantaina bataattimuussia, lehtikaalihöystettä ja karitsanjauhelihapihvejä. Erinomainen kombo! Bataattimuussi oli ihanan pehmeän makuista (oli eka kerta kun tein joten oli parempaa kuin odotin), karitsapihvit valkosipulilla, kardemummalla ja juustokuminalla on ihan loistavan maukas juttu ja lehtikaalihöystö chilillä ja merisuolalla on vaan yleishyvä lisuke kaikkeen.
Lapsikin söi, vaikka irvisteli koska muussi oli ERIVÄRISTÄ. *silmienpyörittelyä*

Karitsan jauheliha on jotenkin paljon reippaampaa käsittelymateriaalia ihan normijauhiksiin verrattuna. Se on valmiiksi maukasta, se pysyy kasassa, pihvit on helppo paistaa ja mainitsinko jo, se on maukasta. Eikä siinä ole sitä inhaa tummaa makua joka on pääsiäisaterian tuttu vieras.. Onko kellään kokemusta karitsankyljyksistä tai muusta kokolihasta?  Olen tosi laiska ja huono liharuokakokki, pitäisi ehdottomasti kehittyä siinä. Mutta kun se liharuoka on jotenkin niin... tylsää.

Bataatista sen sijaan on tullut ihan lempilisuke, olen käyttänyt sitä nyt about kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Joku sanoo, että bataatti olisi liian makeaa, mutta en huomaa mitään sellaista? Onhan se makeahkoa, mutta silti.. en allekirjoita!

Olen jo päättänyt ihanan perjantain ohjelman (siitä on pakko tulla ihana, koska sitä on tällä viikolla odotettu niin kovasti). Kun pääsen työreissusta kotiin, lojun jossain mieluiten vaakatasossa ja kuuntelen Mumford&Sonsin Tompkins Square Parkia repeatilla.. Enää puuttuu perjantai ja Mumfordit. Jaksaajaksaa.

 

"

Oh babe, meet me in Tompkins Square Park
I wanna hold you in the dark
One last time
Just one last time

And oh babe, can you tell what's on my tongue?
Can you guess that I'll be gone?
With the twilight
With the twilight

But no flame burns forever, oh no
You and I both know this all too well
And most don't even last the night
No they don't, they say they don't

Oh babe, I've never been so lost
I wanna hear you lie
One last time
Just one last time"

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat