Tämän tekstin mukana haluan lähettää terveisiä ja pusuja eräälle komealle nuorelle herrasmiehelle. Minusta tuli lauantaina hänen kummitätinsä. Tervetuloa siis maailmaan Eemil, kummitädin rakas. <3

 

Havahduin sunnuntai-iltana puoli kuudelta siihen, että en oikeastaan ole syönyt koko päivänä MITÄÄN. En oikein ymmärrä, miten tällainen erhe pääsi tällaiselle nälkäkiukkuilijalle tapahtumaan, mutta näin siinä nyt kävi. Pikainen tsekkaus jääkaappiin paljasti, että mitään kovinkaan monimutkaista tässä ei lähdetä rakentelemaan, mutta ihana vanha klassikko Cacio e pepe syntyy nopeasti käsittämättömän simppeleistä aineksista. Sitä siis!


Yhteen Cacio e pepe-annokseen tarvitset

spagettia yhdelle
puoli dl pecorinoa
reilusti mustapippuria, tässä keittiössä vannotaan Tellicherryn nimeen
pieni nokare voita (annostelu omantunnon mukaan ;))

Tuoreen basilikan lehdet olisi ollut tosi hyvä juttu, mutta basilikaparkani oli heittänyt veivinsä viikonlopun aikana joten minkäs teet sitten.

Keitä pasta suolavedessä ja ota jo ajoissa talteen puoli desiä sen keitinvettä. Raasta pecorino ja kaiva jostain pieni kattila. Laita se kuivana levylle ja rouhi sinne pippuria.
Paahda pippuria pari minuuttia, tunnistat kyllä tuoksusta kun homma on hoidossa. Lisää voinokare ja liikuttele sitä pitkin kattilaa.

Kun pippuri-voiseos on valmista (voi on siis sulanut ja hieman karamellisoitunut, muttei palanut), kaada keitetty ja valutettu pasta kattilaan. Sekoittele pecorino sinne joukkoon niin, että se sulaa kermaiseksi kastikkeeksi. Saatat tarvita tähän mukaan sitä pastan keitinvettä.

Kaada koko komeus lautaselle ja syö television edessä villasukat jalassa. Haluat kuitenkin. ;)
 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat