Ajan työni vuoksi paljon autolla. Kuulun siihen autoilijaryhmään, joka mielestään ajaa paremmin kuin muut tienkäyttäjät.
(Olen kuitenkin mukava ja kohtelias ihminen, joten en raivoa ratissa.)

Auton kaikkia huoltotoimenpiteitä kohtaan minulla on sitten hieman..noh, toisenlainen ote. Kaikki autoon liittyvät asiat tuntuvat niiin vastenmielisiltä.

Esimerkki tältä päivältä: lähden n. 90 kilometrin työmatkalle. Ajotietokone kertoo, että autolla voi ajaa 120 kilometriä ennen tankkausta. Minun päässäni tämä näyttää siltä, että selviän takaisin kotiinkin asti ennen tankkausta. Monen muun mielestä tuo lähtötilanne olisi hälyyttävä. Ajelen sen vajaan 50 kilometrin menomatkan iloisesti. Perillä ajotietokone näyttää 50 kilometrin matkaa ennen tankkausta. En ymmärrä mitä tapahtui.

Sitten lähden ajelemaan takaisin kotiin. Yhtäkkiä ajotietokone näyttää, että arvon leidin kannattaisi kurvata tankille heti, mutta että korkeintaan 30 kilometriä voisi vielä ajaa. Ohitan opaskyltin, jossa lukee, että seuraavaan pitäjään on 27 kilometriä matkaa. Matkalla ei ole bensa-asemia. Tilanne alkaa näyttää hieman huolestuttavalta. Soitan miehelle, että kuluttaako radion kuunteleminen bensaa. Yritän esittää asian sillä tavalla että "tuli vaan mieleen".

Hän vastaa "onko se aina pakko ajaa noin kuivaksi?"

Lupaa kuitenkin tulla hakemaan minut tien varrelta jos jään sinne. Neuvoo, että autossa voisi kyllä säilyttää pientä bensamäärää. Väitän vastaan, koska sittenhän auton takatilassa olevat leivonta-astiat alkaisivat haista bensalle. Emme löydä yhteistä säveltä leivonta-astioiden säilyttämiselle autossa. Sammutan autosta radion ja ilmastoinnin (ajattelin jos se kuitenkin auttaisi) ja ajelen sen vajaat 30 kilometriä huoltoasemalle. Yritän samalla miettiä että otinko aamulla rahapussin mukaani vai jäikö se toiseen laukkuun.

Saan auton tankattua. Lähden liikkeelle. Muutaman sata metriä ajettuani autoon syttyy öljyvalo.

Pysäytän auton. Etsin ohjekirjasta mitä öljyvalo tarkoittaa. Alkaa hermostuttaa. Soitan miehelle, joka antaa kärsivällisesti toimintaohjeita. (Ei onneksi muistuta siitä kun ohjeisti tarkistamaan öljyt tuossa alkukeväästä.) Sataa kaatamalla. Minulla on valkoinen jakku, vaaleanpunaiset ballerinat ja vastasuoristetut hiukset. Yritän tarkistaa öljyjä. En ymmärrä siitä (helvetin) öljytikusta mitään. Sataa edelleen kaatamalla. Hienoisen tulkinnan jälkeen tulen siihen tulokseen että öljyä ehkä hieman on.
Mies ohjeistaa ajamaan kotiin mutta pysäyttämään välittömästi jos valo alkaa vilkkua, piipittää tai muuttuu punaiseksi. Neuvoo samalla, että autossa voisi säilyttää pientä määrää öljyä. Huokailen.
 

Autoon on nyt lisätty öljyä. Seuraava työreissu alkaa huomenna hyvissä ajoin ennen kahdeksaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015

Kategoriat