Olen pitänyt Maria Kallio- dekkareista heti ensimmäisestäni lähtien. Leena Lehtolainen on luonut kertakaikkiaan täydellisen uskottavan hahmon. Maria on samaan aikaan uskottavan erehtyväinen ja kiinnostava, mutta silti ihailtavan ”täydellinen” hahmo, just sellainen johon haluaisi kovasti samaistua. Minna Haapkylä oli muuten aivan erinomainen valinta Maria Kallion rooliin silloin kun sitä televisioitiin. Pidän myös kovasti kaikista kirjojen punk-viitteistä! Marian lisäksi muutkin tutut henkilöt ovat jotenkin niin.. tuttuja. Ihania ja monimutkaisia ja rakastettavia.

 

Tämä uusin, Viattomuuden loppu ei tuottanut pettymystä. Maria Kalliossa on edelleen hienot ja uskottavat hahmot ja riittävästi ryminää pitääkseen lukijan otteessaan.
Tällä kertaa synkkyyttä ja ryminää oli mielestäni vielä enemmän kuin normaalisti, tai sitten vain järkyttävä aihe aiheutti minussa hieman ylimääräistä karmimista.

Joka tapauksessa, lukekaa tämä! Itsellenihän kävi niin, että kirja kulki mukanani ruokapöytään ja siitä takaisin viltin alle. En voinut päästää sitä käsistäni.

VALITETTAVASTI. Olin nimittäin yksin kotona ja mietin vielä yhdeltätoista illalla, että onko ihan ok jos nukun valot päällä. Huoh.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Hyi.Ei.Hyi.EIEIEIEIEIEIEI. En voinut edes lukea kirjoitustasi. Yhyy. Kääk. Onko olemassa sovellusta, joka poistaisi ei-toivotut kuvat?! Sellainen heti suunnitteille! Ostan. Heti. Vaikka viimeisillä euroillani. Eeeh. Ehkä pystyn kurkistamaan tekstisi myöhemmin. Sitten, kun postauskuva on edes vähän pienempi...Kirja taitaa jäädä lukematta. Ainakin kuvakannellisena. Yyyyyh.

Terveisin matokammo - totta vai tarua!?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Ote elämän kevyeltä laidalta: musiikkia, ruokaa, kirjoja. Ja kuohuviiniä ja suklaata. Tietenkin.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015

Kategoriat